Eväitä talveen

Päivät lyhenevät ja pimenevät, sula maa ja pilvinen taivas tehostavat loppusyksyn värittömyyttä. Syksyn tuulet ovat riipineet viimeisetkin lehdet puista ja suurin osa ruohovartisista kasveista on jo painunut maan pintaan. Syksyn kääntyessä talveksi on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Hyvä ajankohta on silloin kun maa on jäätynyt tai peittynyt lumeen. Talviruokinta tuo linnut lähietäisyydelle ja niiden ruokailuja ja edesottamuksia toisten lajien kanssa on koukuttavaa seurata.

Kerran aloitettua ruokintaa pitää jatkaa läpi talven. Ruokinnan jatkuminen keskeytyksettä on tärkeää varsinkin maaseudulla, missä seuraavaan ruokintapaikkaan voi olla pitkäkin matka. Ruokinta-automaattien lähellä olisi hyvä olla puita tai pensaita, mihin linnut pääsevät suojaan pedoilta ja toisaalta puut suojaavat lintuja tuulilta ja tuiskuilta. Pähkinät ovat linnulle herkkuja, auringonkukan siemenet mieluista arkiruokaa ja kaura menee paremman puutteessa. Erilaiset rasvatangot antavat tehokkaasti energiaa ja ovat kohtalaisen siistiä lähiympäristön kannalta.

Kaupunkialueella naapureiden huomiointi ja taloyhtiöiden ohjeita kannattaa noudattaa ja mikäli esteitä lintujen ruokinnalle ilmenee voi tarkkailuretken suunnata vaikka Itsenäisyyden puiston tai Ämmäkosken sillan kupeessa oleville ruokinnoille. Myös Taipaleen kanavalle menevän tien varrella, lähellä rautatietä on ruokintapaikka. Taipaleen ruokinta on metsätiaisten (töyhtö- ja hömötiainen) suosiossa.

Hyvät ruokintapaikat houkuttavat paikalle tiaisten, pikkuvarpusten, punatulkkujen ja keltasirkkujen lisäksi ahnaasti ruokintapaikat tyhjentäviä närhiä, harakoita, naakkoja, puluja ja variksia. Näiden suursyömärien pääsyä suoraan ruokinnalle voi estää suojaamalla lintulaudat ja rasvapötköt kanaverkoilla, joiden silmien läpi vain pikkulinnut pääsevät.

Ruokintapaikkojen lintukertymät houkuttavat paikalle varpus- ja kanahaukkoja. Myös varpuspöllö voi todeta ruokintapaikan sopivaksi saalistuspaikaksi. Petolinnun käytyä saalistusmatkalla, ruokintapaikka hiljenee ja voi olla useita päiviäkin hyvin hiljainen. Tämä kuuluu luonnon kiertoon, jatkuvaan ruoan hankintaan ja varuilla oloon.

Pihapiirissä marjasadon saavat puut ja pensaat houkuttavat paikalle tilhiä ja rastaita. Tänä syksynä on pula pihlajanmarjoista eikä tilihiparvien helinää ole suuremmin kuultu. Jos pihassa on marjapuita, tilhet ne talven edetessä ennemmin tai myöhemmin löytävät.