Jungfruskär on mannersuomen läntisin saari keskellä kuohuvaa Kihtiä, aavaa merta jonka länsipuolella avautuu Ahvenenmaan saaristo. Jungfruskärin 60 hehtaarin laajuinen perinnemaisema on Suomen monimuotoisimpia suojelukohteita, jossa kulttuurimaisema ja luonnonsuojelu kohtaavat. Saaren ainutlaatuisilla lehdesniityillä ahkeroi vuosittain puolensataa talkootyöläistä ja kymmeniä opiskelijoita.
Kohde on loistava esimerkki moniulotteisesta kansallispuiston yhteistyötoiminnasta useiden eri tahojen välillä. Saaren perinnemaisemia on kunnostettu puiston henkilökunnan, oppilaitosten, yrittäjien ja talkoolaisten yhteistyönä koko kansallispuiston olemassaoloajan. Pitkäjänteinen yhteistyö Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin kanssa tuo saarelle vuosittain yli puolensataa leiriläistä. Saaren paratiisiluonne houkuttelee osan porukasta hoitamaan maisemaa vuosi toisensa jälkeen. Jopa 20 vuotta saarella ahkeroineet vapaaehtoiset ovat puistolle poikkeuksellisen arvokkaita ”saarikummeja”. Luonnonsuojelupiirin lisäksi WWF on tarjonnut merkittävän panoksen lehdesniittyjen kunnostamiseksi. Myös urakoitsijoita on saarella työskennellyt EU:n tuoman hankemuotoisen toteutustavan ansiosta. Nyt kohteen kunnostustoimet alkavat olla päätöksessä, kun noin 60 hehtaaria laitumia ja niittyjä kukoistaa poikkeuksellisen laajana kokonaisuutena. Ylläpitotyöt kuitenkin jatkuvat, lehdesniittyjä niitetään, lehdestetään ja haravoidaan ja koko aluetta laidunnetaan lehmien ja lampaiden voimin.
Jungfruskär on Suomen arvokkaimpia perinnemaisemakohteita
Kun kohteen raivaustyöt aikoinaan alkoivat, kuului kauhistelun ääniä. Miten kansallispuistossa voidaan hakata metsää? Kuten Örö ja Jurmokin, Jungfruskär on yksi niistä saaristomeren kansallispuiston helmistä, joiden monimuotoisuus perustuu pääosin avoimiin ja puoliavoimiin luontotyyppeihin. Jo vuosituhansia sitten ihminen kyllästyi kävelemään riistan perässä ja karjatalouden tarpeisiin kesytetyt eläimet ja maiseman tehostuva hyötykäyttö ”siirsi” niityt ihmisen läheisyyteen, kyliin ja niiden liepeille. Tällaisia karjatalouden kautta syntyneitä vuosisatoja, jopa tuhansia vuosia käytettyjä luontotyyppejä kutsutaan perinnebiotoopeiksi. Perinnebiotoopit ja perinnemaisemat säilyvät vain vuosittaisen laidunnuksen avulla ja ne ovatkin kärsineet maatalouden rakennemuutoksesta erityisen paljon.
Varsinais-Suomi on perinnebiotooppien aarreaitta. Saaristomerellä perinnebiotoopit ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, sillä voimallinen maa- ja metsätalous on saariston pienillä kohteilla harvinaista. Eläinten vähenemistä seuranneesta umpeenkasvusta kohteet kuitenkin kärsivät. Lehdesniityt ovat Saaristomeren erikoisuus, joita ei juurikaan tavata muualta Suomesta. Jungfruskärin saaren luonnonhoitotyöt aloitettiin jo yli 30 vuotta sitten, pian sen jälkeen kun Saaristomeren kansallispuisto perustettiin. Hoito voimistui, kun puolustusvoimat jättivät saaren. Ja tulos näkyy niin maisemassa kuin lajistossakin. Nykyään saari on monimuotoisuuden keskittymä ja erityisen tärkeä geenipankki monelle saaristossa ja mannersuomessa vähiin käyneelle eliölajille. Pieteetillä hoidetut poikkeuksellisen ravinteiset lehdesniityt, kedot ja laaja rantaniitty elättävät kymmeniä uhanalaisia kasvilajeja ja niillä eläviä hyönteisiä. Esimerkiksi tarkkaan seuratun seljankämmekän yksilömäärä on hoidon myötä kasvanut 80-luvun muutamasta kymmenestä 3000 yksilöön. Lehtohakamaat ja -metsälaitumet haavikoineen sekä lehdesniityt vanhoine puineen taas ylläpitävät iäkkään lehtipuuston lajistoa.
Saarelle on hankala päästä, sijaitseehan se mahdollisimman kaukana mantereesta, aavalla ulapalla. Jos kuitenkin joskus tämä mahdollisuus sinulle avautuu, käytä se, sillä toista tällaista paratiisia ei ole olemassakaan. Saarella on luontopolku ja retkisatama. Jungfruskärillä vierailu tekee hyvää niin ruumiille kuin sielullekin, siksi monet talkoolaiset saapuvat tänne kerta toisensa jälkeen.
