Avoin kirje Metsähallitukselle
Metsähallitus suunnittelee hakkuita Nurmeksessa kolmessa kohteessa, jotka on todettu luontoarvoiltaan merkittäviksi. Nämä ovat Haapavaara, Salmivaara sekä Peurajärvi. Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsä-työryhmä on inventoinut ja kartoittanut valtion mailla olevia arvokkaita luonnonmetsäkohteita, ja kaikki nämä kolme kohdetta on todettu arvokkaiksi metsäalueiksi tuossa kartoituksessa.
Salmivaara Pohjois-Valtimolla on vanhaa mäntymetsää, josta löytyy järeitä keloja, palokantoja ja runsaasti vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja sekä vanhojen metsien indikaattorilajeja, mm. näillä seuduin uhanalainen kuukkeli.
Haapavaara sijaitsee lähellä Porokylää. Siellä on tehty 2010-luvulla hakkuita arvokkaissa luonnonmetsissä, mutta niitä on edelleen jäljellä. Alueelta löytyy sekä järeää männikköä että vanhaa, erirakenteista kuusikkoa, jossa runsaasti lahopuuta.
Peurajärvi on useimmille nurmeslaisille tuttu, arvokas, kaunis ja paljon käytetty virkistys-, kalastus- ja retkeilyalue. Peurajärven alueella on runsaasti mäntyvaltaisia, järeitä ja vanhoja metsiä järviä ja lampia reunustavilla harjuilla ja kankailla. Peurajärvestä tekee erityisen arvokkaan paitsi sen merkitys alueellisesti tunnettuna, suosittuna virkistysalueena, myös sen sijainti aivan Hiidenportin kansallispuiston vieressä, kansallispuiston ja Paistinvaaran vanhojen metsien suojelualueen välisenä ekologisena käytävänä.
Metsätalous on ollut ja on edelleen tärkeässä roolissa Ylä-Karjalassa. Suurin osa alueen metsistä on intensiivisen metsätalouden käytössä. Arvokkaat metsäelinympäristöt alkavat olla vähissä, alueet ovat pieniä ja hajallaan sirpaloituneina. Samalla metsätalouden viesti on, että Suomessa kasvaa enemmän puuta kuin koskaan. Jos näin on, voidaan kysyä, miksi vähiä jäljellä olevia luonnonmetsiä – joita valtion mailla Lapin eteläpuolella on kartoitusten perusteella n. 1,3 % – edelleen hakataan? Eikö puuraaka-ainetta saada riittävästi luontoarvoiltaan vähäisemmistä talousmetsistä? Jos kohteita hakataan nyt, kestää palautuminen samaan tilaan vähintään 150–200 vuotta – eikä sen talousmetsissä anneta koskaan tapahtua. Näiden kohteiden aiempi metsätaloushistoria ei ole riittävä peruste pitää niitä jatkossakin hakkuiden piirissä. Kyseiset metsät täyttävät METSO-suojeluohjelman kriteerit, joilla yksityismaita ostetaan valtiolle suojeluun. Miksi hakata jo valtion valmiiksi omistamia arvokohteita?
Peurajärven alueelle kaavaillut hakkuut sijoittuvat Saramojoen latvavesien valuma-alueelle, joka Metsähallituksen luokittelussa jokena kuuluu kolmen tärkeimmän kalataloudellisen kunnostuskohteen joukkoon. Saramojoen valuma-alue on myös ELY-keskuksen kohdealueena erittäin merkittävä ja sille on parhaillaan suunnitteilla useita kalataloudellisia kunnostustöitä, joilla pyritään turvaamaan erityisesti vaarantuneen Pielisen järvitaimenen kutumahdollisuudet. Peurajärven voimakkaat hakkuut ja sen ravinnepäästöt Saramojoen yläjuoksulla lisäävät ravinnehuuhtoumaa sekä toimivat kaikkia suunniteltuja kalataloudellisia kehittämispyrkimyksiä vastaan.
Suomi on sitoutunut maailmanlaajuiseen Montrealin sopimukseen, joka velvoittaa kaikkia maita suojelemaan jonkin asteisesti 30 % pinta-alastaan, tästä kolmannes tiukasti suojeltuna. Samanaikaisesti tiedämme, että luonnontilaiset elinympäristöt alkavat olla niin vähissä, että jatkossa meidän on pakko ennallistaa muuttamiamme alueita takaisin lähemmäs luonnontilaa. Mitä vähemmän alkuperäistä luontoa on jäljellä, sitä isompi työ on edessä.
Näitä sopimuksia ei ole tehty ihmisten kiusaksi, vaan turvaamaan maapallolla elämää ylläpitävien järjestelmien elinvoimaisuus. Rajallisella pallolla ihmistoiminta on pakko sopeuttaa ekologian määräämiin reunaehtoihin, halusimmepa tai emme. Olemme edelleen luonnosta täysin riippuvaisia. Monimuotoisuuden väheneminen voi heikentää luonnon järjestelmien toimintaa arvaamattomin seurauksin.
Metsähallituslaissa (234/2016, §6) Metsähallitukselle on asetettu yhteiskunnallinen velvoite: ”Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen on lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset.”
Allekirjoittaneet yhdistykset vetoavat Metsähallitukseen, että se pidättäytyisi nyt suunnitelluista arvokkaiden kohteiden hakkuista. Metsät eivät sieltä mihinkään karkaa. Hakkaamatta jättäminen olisi ryhdikäs ja kunnioitettava päätös, ja antaisi myönteisen kuvan Metsähallituksen suhtautumisesta luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja paikallisten asukkaiden virkistysmahdollisuuksien turvaamiseen.
Ylä-Karjalan Luonnonystävät ry
Jari Korkalainen, puheenjohtaja, 040 8396353
Ylä-Karjalan Samoilijat ry
Nurmeksen Partiolaiset ry