Häädetkeidas
Häädetkeitaan luonnonpuisto ja sitä ympäröivät Parkanon-Karvian rajaseudun suot, Natura-alueet ja Häädetkeitaan itäpuoliset suot muodostavat yhtenäisen suurten ja keskikokoisten allikkoisten keitaitten, rämesoiden sekä luonnonmetsien muodostaman edustavan kokonaisuuden.
Häädetkeidasta on vaalittu jo vuodesta 1956 saakka lainsojaaamana ja ainutlaatuisena kermikeitaana. Luonnonpuiston ulkopuolisten osien luontotyypit ovat luonnonpuiston kaltaisia. Luonnonarvoaluetta täydentää Keidaslammi, joka sijaitsee kuvassa näkyvän Häädetjärven eteläpuolella. Luonnonpuiston on suojeltu tiukasti, mutta sen rajojen ulkopuolisilla Natura-alueilla voi liikkua.
Häädetkeidas on hyvin kehittynyt allikkoinen kilpikeidas
Kilpikeidas on eräs Etelä-Suomessa tavattavien keidassoiden alatyypeistä. Suomella on suuri kansainvälinen vastuu kilpikeitaiden säilyttämisestä, sillä varsinkin allikkoiset keidassuot ovat meillä edustavimmillaan ja Häädetkeidas jäljellä olevien kilpikeitaiden joukossa merkittävimpiä. Jos ne tai niiden lajisto katoaa, niitä ei enää ole. Häädetkeitaan hydrologia on kestänyt vielä ilmastonmuutoksen paineita. Keidassuot ovat myös hyvin merkittäviä hiilen varastoja.
Lintuperspektiivistä
Ilmakuvalta voi nähdä, miten suon pinnan mättäät ja niiden väliset kosteammat kohdat sijaitsevat sisäkkäisten kehien tavoin suon korkeimman kohdan ympärillä. Suon pienmuodot, mätäspintaiset kermit ja märät kuljut kiertävät kehämäisesti suoyhdistymän ylintä kohtaa. Kilpikeitailla voi olla runsaasti pieniä lampia, mutta myös runsaasti laaja-alaisia vesiallikoita.
Suon keskustassa on harvapuustoista keidasrämettä. Sitä ympäröi tiheämpi, puustoinen ja kalteva reunaluisu, jossa on tyypillisesti kanervarahkarämettä ja isovarpurämettä. Kangasmaahan rajoittuva laidealue saa vettä ja ravinteita myös ympäröiviltä mineraalimailta, joten siellä esiintyy rehevämpää suokasvillisuutta.
Laajan ja maisemataan upean luonnontilaisen Keidaslammin eteläpäässä sijaitsee pienialainen tervaleppäkorpi. Keidaslammin keskellä on moreeniharjannekenttä, joka on syntynyt jääkauden työntäessä moreenia jäätikön ja sulaneen veden rajalle. Häädetjärvi, Vehkuri, Joutsenlammi, jotka ovat humuspitoisia vesiä, itäreunalla virtaava Kovesjoen-Pirttiluoman arvokas on arvokas jokivarsialue. Häädetkeitaan reuna-alueilla on jonkin verran ojitettuja soita, mutta pääosa niistä on ennallistettu jo parikymmentä vuotta sitten vuosina 2005-2006.
Usvasoita ja siivekkäitä
Soiset alueet synnyttävät usein sään lämmetessä usvaa.
“ Ihan tommosta heellettä on taivaar rannalla ku on niin kuuma” , ”Tulee sare ko pilven hääle maannuttaa taivaan rantaa” , ”Pilven häälettä”
Suomen kielen emeritusprofessori Harri Mantila johdattelee lukijan lähiseudun ihmisiltä lainattujen murteellisten sanontojen avulla ymmärtämään Häädetkeidas-nimen etymologiaa ja katsomaan soista erämaata kohden entisaikojen ihmisten silmin eri vuodenaikoina.
Hääle tai häälle tarkoittaa ohutta pilveä, utua ja usvaa. Sen merkitys tuntuu myös sopivan hyvin sekä suohon että järveen. Hääle tai häälle on tunnettu sana murrealueella, missä Häädet-nimet esiintyvät. Hääteellä käytiin myös peurametsällä ja alue on edelleen eteläisen Suomen parasta potentiaalista metsäpeuran vasomis- ja leviämisaluetta, kun lajin lisääntymis ja leviämisalueista kannan kasvun ja sen geneettisen terveyden osalta pidetään sopimusvelvoittein ja direktiivilajin mukaisesti huolta.
Laajat ja märät suot ovat myös todellisia lintuparatiiseja. Keltavästäräkki, pensastasku, kurki, monet kahlaajat, kuten kapustarinta, isokuovi ja liro sekä vesilinnut ja lokit viihtyvät kilpikeitailla. Metsäkanalinnut, kuten riekko suosivat erityisesti suon reunarämeitä ja -korpia. Soilla on oma perhoslajistonsa. Esimerkiksi räme- ja muurainhopeatäplä ja suokirjosiipi ovat erikoistuneet käyttämään ravinnokseen karun suon antimia, rämevarpuja ja suomuurainta.
Kuva: Häädetkaidas ja sen ympäristön Natura- ja soidensuojeluohjelmien alueet
Häädetkeitaan ja ympäristön suojelustatus
Häädetkeidas muodostaa ympäröivien suoalueiden kanssa merkittävän soidensuojelualueen ja luontotyyppien kirjon suoalueiden, niiden vaihettumisvyöhykkeiden, metsäsaarekkeiden ja arvokkaiden reunametsien kanssa. Sen suuren linnustoarvon lisäksi sillä on merkitystä erämaisena ja luonnonhiljaisuuden säilyttäneenä alueena, jolla esiintyy paitsi erittäin uhanalaisen ja vaarantuneen lintulajiston lisäksi kaikkia suurpetoja.
Suojelualue-koodit
- SCI-alue (Sites of Community Importance) on Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti yhteisön tärkeänä pitämä alue.
- SPA -alue (Special Protection Area) on Euroopan unionin lintudirektiivin tarkoittama erityissuojelualue
- Natura 2000 Erityisten suojelutoimien alue
- SAC (SSO) Soidensuojelun ohjelma, Suomen luonnonsuojeluohjelman alueet
- IBA , kansainvälisesti tärkeä lintualue eli Important Bird and Biodiversity Area
- FINIBA, Finnish Important Bird Areas, Suomelle kansallisesti tärkeä lintualue
- MAALI, maakunnallisesti tärkeä lintualue
- YSA, yksityinen suojelualueSuojelumerkintöjä
Alueen koodisto
- Häädetkeidas SAC (SACFI0336006)
- Häädetkeitaan itäpuoliset suot SSO (SSO020083), Natura (FI0336004), SAC (FI0336004)
- Puurokeidas-Hannankeidas SAC (SACFI0336006) ja MAALI-alue
- Suomijärvi SPA (SPAFI0200029)
- Horjunkeidas SAC (SACFI0200189), MAALI-alue
- Parkanon-Karvian rajaseudun suot FINIBA (440099)
- Yksityiset suojelualueet (YSA) tervaleppäkorpea, ennallistettuja soita,
- Rastiaisneva SAC (FI0200156)
- Pitkäniemenkeidas SAC (FI0200155)
Kuva: Häädetkeitaan ja sen ympäristön FINIBA ja MAALI-alueet, Lähde Bird-Life, paikkatietoaineistot
