Häädetkeitaan lajeja ja lumoa
Sadeveden täyttämiä lampia, allikoita ja kuljuja. Keskellä kohoava kermi. Puita ja oksia, josta tähytä. Pesäpaikkoja. Suojaa. Reunarämeitä ja korpia. Tilaa kahlata ja kohota siiville, katettu pöytä. Riittävästi ravintoa ja sopivasti rauhaa. Lintujen paratiisi!
Natura-aleuiden liepeillä vanhaa metsää ja monimuotoista talousmetsää. Liito-oraville pesäpuita, saukolle sukelluspaikkoja, euroopanmajavalle virtavettä ja rakennusaineita. Natura-aleuiden liepeillä vanhaa metsää. Suurpedoille erämaista rauhaa ja levähdyspaikkoja.
Petolinnun pesäpuu, ilmaa siipien alla ja reviiriä saalistaa ja elää- vanhaksi asti.
Erityistä suomalaista suoluontoa
”Laajat ja märät suot ovat todellisia lintuparatiiseja. Keltavästäräkki, pensastasku, kurki, monet kahlaajat, kuten kapustarinta, isokuovi ja liro sekä vesilinnut ja lokit viihtyvät kilpikeitailla. Metsäkanalinnut, kuten riekko suosivat erityisestisuon reunarämeitä ja -korpia. Soilla on oma perhoslajistonsa. Esimerkiksi räme- ja muurainhopeatäplä ja suokirjosiipi ovat erikoistuneet käyttämään ravinnokseen karun suon antimia, rämevarpuja ja suomuurainta. ”
Häädetkeitaan ja sen ympäristön lintuparatiisi
Kahlaajia: ovat mm. erittäin uhanalainen ja kiireellisesti suojeltava suokukko(CR), liro (NT), valkoviklo (NT), pikkukuovi (VU), kapustarinta
Vesilintuja: mm metsähanhi (VU), haapana (VU), tukkasotka (EN), mustakurkku-uikku, (EN)
Petolintuja: maakotka (VU), sääksi , mehiläishaukka (EN), hiirihaukka (VU), tuulihaukka,
Muita huomattavia lintulajeja riekko (VU), pohjansirkku (NT)
Muita lajeja
Liito-orava (VU), saukko, euroopanmajava (NT)
Metsäpeura (NT) potentiaalinen elinympäristö sopivaa, velvoittava lainsäädäntö lisääntymis- ja elinalueiden vahvistamiseen ja kantojen yhdistämiseen (Seitsemisen- Lauhavuoren kantojen potentiaalin ylläpito)
Ahma (EN), Susi (EN), Ilves, Karhu
Tiukasti suojellulla alueella ei voi omin luvin liikkua, mutta Häädetkeitaan ympäristön Natura-aluilla voi aistia Häädetkeitaan läheisyyttä ja sen erämaan henkeä ja piirteitä. Mätäspintaisia kermit ja kuljuja näkee myös ympäröivien Natura-alueiden soilla. Häädetkeitaalla keskus kohoaa selvästi ympäristöään korkeammalla. Keidaslammilla puolestaan on mielenkiintoinen jääkauden sulamisen aikana syntynyt soraharjanne. Vesiallikoita on nähtävissä myös muilla alueen soilla. Niiltä löytyy harvapuustoista keidasrämettä ja ympäröiviä reunaluisuja, joilla kasvaa tiheämmin puuta , kanervia ja varpuja. Varpukasvusto koostuu juolukoista ja suopursumättäistä. Monien erityyppisten soiden mättäillä viihtyvä suokukka kukkii samoihin aikoihin. Punertavat rahkasammalet laikuttavat suon pintaa. Myöhemmin kukkivaa ja marjovaa suomuurainta saattaa olla myös avosuon reunoilla, jossa se saa myös suojaa puustolta. Reunametsiin virtaa vettä ja ravinteita myös ympäristöstä, mikä suosii rehevämpää kasvualustaa tarvitsevaa suokasvillisuutta suoalueiden reunaosissa,
Häädetkeidas sijaitsee kaarevalla suunnilleen Vaasan seudulta alkavalla ja noin 100 km levyisellä rannikkomaata seuraavalla kilpikeidasvyöhykkeellä. Häädetkeidas on kilpikeitaiden joukossa erityinen ja hyvin kehittynyt allikkoinen kilpikeidas ja liittyy usean Naturassa suojellun keidassuoyhdistymän suosysteemiin.
Vaarantuneet kilpikeitaat
Häädetkeitaan tiukasti suojellun luonnonpuiston ja sitä ympäröivän Natura 2000-suojelualueen luontotyypit ovat kilpikeitaita, puustoisia soita ja luonnonmetsiä. Ne kuuluvat niiden luontotyyppien joukkoon, jotka muodostavat 30% kaikista Suomen luonnon heikentyneessä tilassa olevista n. 1,2 miljoonasta hehtaarista (Kareksela 2024).
Etelä-Suomen suoluonnosta 83% on uhanalaista.Kilpikeitaista voidaan erotella kaksi alueellista alatyyppiä: Etelä-Suomen- sekä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kilpikeitaat. Häädetkeitaan ja sen ympäristön Natura-alueina ja soidensuojeluohjelman mukaan suojellut suot kuuluvat vaarantuneisiin suoyhdistelmiin ja Luonnonsuojeluohjelman mukaisena tavoitteena tulisikin olla saattaa koko alue vahvan suojelun piiriin.
Suo meissä, menneessä ja tulevassa.
Suon suojassa ja rauhassa.
Suo soi ja suo hiljenee.