Ylä-Satakunnassa suoluonto näyttää monet kasvonsa. Suokasvien muodostamia kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi ja useat suotyypit yhdessä muodostavat laajempia suokokonaisuuksia.
Avosuot ja niiden reunaosien suometsät sekä kangasmaareunukset muodostavat ekologialtaan ja vesitaloudeltaan yhtenäisiä kokonaisuuksia. Suot kytkeytyvät vesitaloudellisesti yhteen niitä ympäröivien reunusmetsien kanssa, mikä usein vaikuttaa suolle tulevan veden määrään ja laatuun. Luonnontilaisten soiden ja kangasmetsien väliset puustoiset reuna-alueet ovatkin merkittäviä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä ekologisia vaihettumisvyöhykkeitä.
Videon katsominen vaatii toistaiseksi Google-tilin valinnan.
Korvet ja rämeet ovat puustoisia suokasvupaikkatyyppejä. Letot ja nevat ovat puolestaan puuttomia avosoita. Avoimen ja puustoisen suon vaihtelusta muodostuu yhdessä monipuolisia suoyhdistymiä.
Korvissa ja rämeillä on turvemaiden metsille ja puustoisille elinympäristöille tyypillistä lajiston monimuotoisuutta. Puustoisia suokasvupaikkatyyppejä on myös pienialaisina kuvioina kangasmetsien notkelmissa ja painanteissa sekä usein laajoina toisiinsa liittyneinä metsikköinä avosoiden reunoilla.
Korpiin kulkeutuu vesiä kivennäismailta. Korpien vesitaloutta voi lisäksi luonnehtia lähteisyys (pohjavesivaikutus) tai luhtaisuus (pinta- ja tulvavesien vaikutus). Turvekerroksen paksuus vaihtelee kangas- ja lehtokorpien muutamasta desimetristä aitokorpien yli kahteen metriin.
Korvet ovat puustoltaan useimmiten kuusivaltaisia, mutta ne voivat olla joskus lehtipuustoisia: hieskoivuvaltaisia, terva- tai harmaaleppäisiä. Korvet muodostavat usein nauhamaisia kuvioita suoyhdistymien ja kangasmaiden rajalla tai notkelmissa ja purovarsissa. Ne voivat vaihettua liukuvasti ympäröiviin soistuneisiin kangasmetsiin, metsäluhtiin ja rämeisiin.
Korpia luonnehtivat laajojen mätäspintojen ja pienipiirteisten kosteiden alojen vuorottelu. Letto- ja nevakorvet ovat korpiyhdistelmiä, joiden kosteat tai märät väli- ja rimpipinnat voivat muodostaa laajoja alueita. Korville ominainen piirre on puuston latvuspeittoon liittyvä varjoisa ja kostea pienilmasto, joka suosii suojaisaa pienilmastoa vaativia lajeja. Yli puolet havumetsien putkilokasveista ja noin kolmannes sammalista voi kasvaa korvissa. Korpien sienilajisto on myös runsas ja omaleimainen.
Rämeet ovat mäntyvaltaisia soita, joissa on usein paksu turvekerros ja kookkaat suovarvut. Rahkasammaliset ja varvikkoiset mätäspinnat ovat usein vallitsevia. Puustoiset isovarpuiset rämeet vaihettuvat harvapuustoisten sara-, rahka- tai tupasvillarämeiden kautta nevoihin. Karuillakin rämetyypeillä on niille ominaista uhanalaista ja silmälläpidettävää eliölajistoa.
Letoilla, nevoilla ja rämeillä on runsaasti omaa lajistoaan, josta osa on uhanalaista. Eri suokasvupaikkatyyppejä tavataan sekä pienialaisina ympäristöstään selvästi erottuvina yksittäisinä kohteina (ns. paikalliset suoyhdistymät) että usein osana pinta-alaltaan laajaa suoyhdistymää, kuten keidas- tai aapasuota. Monet tavallisetkin räme- ja nevatyypit ja niille luonteenomaiset lajit ovat vähentyneet laajalti Etelä-Suomessa.
Uhanalaiset suot ja lajit Ylä-Satakunnassa sivulle tästä.
