Yhdistyksemme alueella esiintyvät kaikki Pirkanmaan vastuulajilinnut:
Uhanalainen riekko on yhdistyksemme nimikkolintu, joka löytyy myös yhdistyksen logosta Ilpo Lahtisen luomana logona. Yhdistyksemme jäsenet ovat paitsi kartoittaneet riekkoalueita myös ennallistaneet riekolle elinpiirejä ja yhdistyksessämme on soiden ennallistamisosaamista. SLL:n SuoMaa- hankkeen yhteydessä julkaistiin Hannu Latvajärven ja Ilpo Lahtisen laatima Riekkojen elinolosuhteitten parantamiseen ja riekkosoiden ennallistamiseen ohjaava opas. Viimeksi riekkolaskentaa on tehty keväällä 2022. Karvian ja Parkanon rajalla olevien Lyly-ja Alkkianevojen tiedot löytyvät Tiirasta ja Alkkianvuoren eteläpuolen-Rengassalon riekoista voi tiedustella Hannu Latvajärveltä.
Maakotka palasi Pirkanmaalle vuonna 2011 lähes 50 vuoden jälkeen. Tätä uljasta ja uhanalaista lintua voi nähdä alueellamme. Pesimäaikana maakotka on hyvin häiriöherkkä, joten koko Etelä-Suomessa lajin haasteena on löytää tarpeeksi rauhallisia pesimäalueita. Maakotka nimettiin Pirkanmaan vastuulajiksi, koska alue on sen levinneisyyden etelärajalla. Maakotka on erityisesti suojeltava laji. Tuulivoimarakentaminen haastaa suuren lintumme elinolosuhteita.
Sopivia pönttöjen rakentaminen auttoi varpuspöllöä (VU) selviämään lajimäärän notkahduksesta, mutta sitä uhkaa metsätalous ja ilmastonmuutos ja kannan tulevaisuus on epävarma. Varpuspöllöhavaintojen määrä alueellamme ei ole kovin suuri. Euroopan pienimmän pöllön voi kevättalvella tunnistaa aina huhtikuulle jatkuvasta surusointisesta viheltelystä. Sen voi nähdä sekametsissä, pelloilla ja järvenrannoilla, haja-asutuksen liepeillä, lintulaudallakin. Lue lisää ja kuuntele tästä. Havainnot kannattaa pyrkiä tallentamaan laji.fi -seurantaan.
Pirkanmaan metsäalueet ovat tärkeitä elinympäristöjä myös mehiläis- (EN) ja hiirihaukoille (VU). Haluasitko varmistua kumpi laji on kyseessä.
Metsälinnuista töyhtötiainen (VU) on kärsinyt vanhojen metsien häviämisestä, niin kuin moni metsälinnuista, joukossa tietenkin hömötiainen, joka nyt ei ole vastuulajilistalla kuitenkaan.
Seka- ja lehtipuuvaltaisten vanhojen metsien valkoselkätikka ja huuhkaja kuuluvat vastuulajistoomme.
Järvien ja kosteikkojen vesilinnuista punasotka, nokikana, tukkasotka, jouhisorsa ja selkälokki kuuluvat vastuulajeihin. Suokukon näkeminen olisi oikea pinna! Naurulokkiyhdyskunnat ovat liki hävinneet.
Avosoilta ja niiden tuntumasta voi havaita lisää vastuulajeja: riekon lisäksi voi havaita pesiviä taigametsähanhia.
Pirkanmaan järvillä ja niiden rannoilla elää vastuulajeiksi nimettyjen punasotkan
ja nokikanan lisäksi monia muita valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja. Monella
niistä taantuminen liittyy samoihin syihin kuin punasotkalla ja nokikanalla: vesistöjen
rehevöityminen, kasvanut petopaine, naurulokkikolonioiden häviäminen
ja lisäksi ihmisen aiheuttama häiriö pesimäpaikoilla. Jouhisorsa (Anas acuta, VU)
on erittäin harvalukuinen pesimälaji Pirkanmaalla. Laji ei ole ilmeisesti koskaan
ollut maakunnassa runsas, mutta taantumista on siitä huolimatta havaittu ainakin
1960-luvulta lähtien (Kosonen ym. 2016). Tukkasotka (Aythya fuligula, EN), yksi Suomen
runsaslukuisimmista sorsista, on taantunut jyrkästi koko Suomessa (Väisänen
ja Lehikoinen 2013).
Selkälokki (Larus fuscus, EN) pesii lähes koko Pirkanmaan alueella, mutta
on taantunut pesimämenestyksen heikkenemisen vuoksi sekä Pirkanmaalla että
muualla Suomessa
Pesimäkantansa pienuuden takia uhanalaisia lajeja ovat muun muassa liejukana
(Gallinula chloropus, VU) . Liejukana
on hyvin harvalukuinen pesijä.Rastaskerttusesta on pesimäaikaisia
havaintoja lähinnä Pirkanmaan eteläosista. Rastaskerttunen on havaittu 2010-luvulla
Pirkanmaalla vuosittain laulavana ja 2000-luvulta Pirkanmaalta tunnetaan kaksi
pesähavaintoa (Kosonen ym. 2016; Ahola 2007). Lajin kanta kasvaa hitaasti Suomessa
Muita vastuulintulajeja ovat pohjansirkku, räystäspääsky, haarapääsky, pensastasku, peltosirkku ja varpunen. Kesältä 2022 on varma havainto rastaskerttusesta Kovesjoen varren peltoaukean ja sivu-uoman ruovikosta.
