Luonto ei katoa – se on köyhtymässä
Luonto ei katoa ympäriltämme, vaan se selkeämmin ilmaistuna köyhtyy.
Ehkä helpoimmin huomaamme lintumaailmassa tapahtuvia muutoksia, koska havainnot niistä liittyvät kiinteästi vuodenaikojen rytmiin.
Lähimetsän äänten tai vesilintujen väheneminen kiinnittää huomiota. Miksi on niin hiljaista?
Kotiviljelijät kiinnittävät huomiota pölyttäjiin ja olemme tulleet tietoisiksi vieraslajeista lupiinien ja kurrtulehtiruusujen myötä.
Köyhtymistä tapahtuu niin, että siihen voi olla vaikea havahtua ihmiselämän arjessa ja koitoksissa. Usein kuitenkin ajattelemme melko pinnallisesti ja koemme, että kyllähän meillä luontoa riittää!
Onko köyhtyminen hidasta vai jopa rajua
Vaikka luonto katoaa ympäriltämme joskus dramaattisestikin lähimetsän kadotessa, luonnon köyhtyminen etenee kuitenkin usein ihmiselämän mitassa pikemminkin varjoissa ja hitaasti, mikä saattaa johtaa uskomaan, että kaikki on hyvin tai ennallaan.
Tieteellinen näyttö kuitenkin osoittaa kiistattomasti luonnon köyhtyvän maailmanlaajuisesti nopeammin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Olemme oppineet myös suosimaan tietynlaista luontoa, emmekä haluakaan ympäristömme näyttävän liian monimuotoiselta. Luonto ympärillämme myös samankaltaistuu, jolloin erilaisiin olosuhteisiin aikojen myötä sopeutuneiden paikallisten ja laajempien elollisten järjestelmien kirjo katoaa havaintokentästämme ikään kuin varkain. Monimuotoisuuden väheneminen merkitsee kuitenkin ennen kaikkea luonnon köyhtymistä.
Luonnon köyhtymisen vertauskuva auttaa paremmin ymmärtämään, millaisen muutoksen keskellä elämme. Kuten köyhyys ylipäänsä, myös luonnon köyhtyminen merkitsee valintojen mahdollisuuden karkaamista. Köyhyys altistaa niin meidät kuin muunkin luonnon erilaisten ympäristömuutosten riskeille ja vaaroille. Pelkästään siinä on hyvä syy toimia kaikin keinoin luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi ja kehityksen kääntämiseksi parempaan suuntaan.
Eliölajien ekologiset roolit ja verkostot
Lajeilla on omat erityispiirteensä, omat ekologiset roolinsa ja toistensa tukemana lajit voivat löytää myös uusia elinympäristöjä. Luontokato ja huoli voi johtaa ajattelua harhaan, jos sanat ymmärretään väärin. Silloin koko köyhtymisen huolen voi kuitata sanomalla esimerkiksi, että koko lentomatkansa ajan Helsingistä Kittilään on kyllä nähnyt metsää ja voi todeta, että ei meiltä metsä ole mihinkään kadonnut.
Laajamittaisten maankäytön muutosten yhteydessä kokonaiset luonnon järjestelmät voivat siirtyä nopeasti kokonaan uuteen ihmisenkin kannalta huonompaan tilaan. Omalla alueellamme näin on käynyt suoluonnolle, ja vesiluonnolle, joka on maankäytön vuoksi kuormittunut. Näistä aiheista sivustollamme onkin oma kokonaisuutensa.
Ekosysteemi voi myös kokonaan romahtaa. Näin on esimerkiksi vesitöissä, joiden luonnontila on peruuttamattomasti kadonnut ja valot sammuneet tai vesien ainepitoisuudet ovat tehneet ympäristön myrkylliseksi. Ennen romahdusta monimuotoisuus on heikennyt, lajien keskinäinen vuorovaikutus ja ravintoverkot ovat heikentyneet. Moninaisuudesta puuttuu niitä elämää ylläpitäviä osatekijöitä, jotka auttavat selviämään eri lajeja kohtaavista erilaisista notkahduksista ja auttavatuuteen alkuun elämän ja aineiden kierrossa.
Lajeja, lajistoa ja luontotyyppejä
Vaihtelussa ja lajirunsaudessa piilee luonnon rikkaus ja elinvoima.
Yhdellä neliömetrillä mitä tahansa aluetta – harjumetsää, aapasuota tai vaikkapa puroa – elää vähintään kymmeniä eliölajeja, joskus jopa satoja. Sadan metrin päässä luonto voi olla aivan toisenlainen: kuiva harju on vaihtunut kosteaksi notkoksi tai puro on laskenut metsälampeen. Näissä paikoissa elää taas oma lajistonsa. Geneettinen monimuotoisuus vaikuttaa lajien kykyyn sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Erityisesti geneettisesti erillään olevat populaatiot ovat arvokkaita sopeutumiskyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.
- Maapallolla on ollut viisi sukupuuttoaaltoa. Viidennen aikana maapallolta hävisi dinosaurukset asteroidin törmäyksen seurauksena
- Nyt lajien arvioidaan häviävän maapallolta ennen näkemättömän nopeasti ihmisen toiminnasta johtuen
- Suomessa arvioidan olevan 48 000 lajia, maailmassa 5-30 miljoonaa
- Eniten hyönteisiä, selkärangattomia, sieniä, kasveja, leviä.
- Nisäkkäitä, lintuja, kaloja ja muita selkärankaisia n 400 lajia
- Mikroskooppisia lajeja ei lasketa mukaan
Maa- ja kallioperä – yhdessä ilmaston kanssa – asettavat elämän reunaehdot.
Kallioperä ja sen päälle kerääntynyt maakerros määrittelee, missä vesi seisoo ja mihin se juoksee. Eliöt jatkavat sitten tästä. Kasvit, eläimet, sienet ja pieneliöt täyttävät maan tai veden ja muokkaavat ympäristönsä elinoloja. Ne luovat ravintoverkkoja ja muita suhteita. Syntyy toimiva ekosysteemi, jossa jokaisella eliöllä on oma merkityksensä.
Ympäristö ja sille ominainen lajisto muodostavat yhdessä luontotyypin.
Luontotyypit edustavat monimuotoisuuden ylätasoa. Ne voidaan tunnistaa kullekin luontotyypille ominaisista piirteistä. Suomesta on tunnistettu kaikkiaan noin 400 luontotyyppiä. Niistä lähes puolet luokitellaan uhanalaisiksi. Selvitys tehtiin vuonna 2018.
Vaihettumisvyöhyke on kahden luontotyypin välinen raja-alue, jossa yhden biotoopin lajisto vaiheittain korvaa toisen biotoopin lajiston. Vaihettumisvyöhykkeitä ovat esimerkiksi rannat, erityisesti maankohoamisrannat, suon laidat ja metsänreunat.
Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä etenkin ilmastonmuutoksen merkityksen arvioidaan kasvavan merkittävästi.
Suojelua, luonnonhoitoa ja ennallistamista
Luontotyyppien tilan parantamiseksi tarvitaan suojelua, luonnonhoitoa ja ennallistamista sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella talouskäytössä olevilla alueilla.
Luonnonhoitoa tarvitaan erityisesti monilla metsäluontotyypeillä sekä umpeenkasvusta kärsivissä avoimissa perinneympäristöissä.
Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee sellaisia laissa lueteltuihin luontotyyppeihin kuuluvia alueita, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat melko harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta silti arvokkaita. Suojellun luontotyypin esiintymän suojelu edellyttää ELY-keskuksen tekemää rajauspäätöstä. Alueellamme on mm joitain luonnonmukaisia hiekkarantoja, jotka voisivat tulla rajauspäätösten piiriin.
EU:n luontodirektiivi turvaa yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä, ja niiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli ns. Natura 2000 -alueita.
Luontodirektiivin luontotyypeistä 68 esiintyy Suomessa. Niihin kuuluu mittakaavaltaan hyvin eri suuruisia luontotyyppejä, kuten melko laaja-alaisia boreaalisia luonnonmetsiä ja keidassoita, tai hyvin pienialaisia luontotyyppejä, kuten huurresammallähteitä tai tulvaniittyjä.
Suomen luonnon tilannekuva
Luonnontila-sivusto on luonnon monimuotoisuuden tilan ja kehityksen tiedonvälitysjärjestelmä. Tavoitteena on tuoda ajantasaista tutkimukseen perustuvaa tietoa luonnossa tapahtuneista muutoksista ja taustatekijöistä. Esimerkiksi hakusanalla linnut löytyi seitsemän (7) eri lähdettä: Metsien, maatalousympäristön, tuntureiden, soiden pesimälinnut, metsien talvilinnut ja,rehevien sisävesien ja karujen vesien pesimälinnut.
Ennallistamisasetus ymmärretään laajasti
Ennallistamista ovat sekä aktiiviset luonnon tilaa parantavat toimenpiteet että toimet, jotka mahdollistavat luonnon monimuotoisuuden elpymisen luontaisen lajiston muuttumisen eli sukkession kautta. Tällainen toimi, jota toisinaan kutsutaan myös passiiviseksi ennallistamiseksi, on esimerkiksi alueiden suojelu. Suojelun seurauksena luonnon monimuotoisuutta uhkaavat käyttöpaineet poistuvat ja aiemmin heikennettyjen alueiden luonnon tila paranee vähitellen. Ennallistamisasetuksen toimenpiteiden tavoitteena on kaikkien EU:n direktiiviluontotyyppeihin kuuluvien alueiden luonnon hyvä tila. Voimakkaasti ihmisen heikentämissä elinympäristöissä, jotka eivät kuulu direktiiviluontotyyppeihin, kuten talousmetsissä, maatalousalueilla ja kaupungeissa, ennallistamisen tavoitteena on luonnon tilan parantaminen siten, että alueiden hyödyntäminen ja käyttö on jatkossa luonnon monimuotoisuutta turvaavaa ja edelleen mahdollista.ni.
Mitä ennallistamisasetuksen ennallistamisella ymmärretään?
Toimintaa, jonka tavoitteena on luonnon hyvä tila. Aktiivista luonnontilaa parantavaa toimintaa, luonnon monimuotoisuuden elpymisen luontaista mahdollistamista ja alueiden suojelua.