Ylä-Satakunnan uhanalaiset suot
Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa suokasvillisuus luokiteltiin 50 suotyyppiin. Näistä peräti 54 % arvioitiin koko maassa uhanalaisiksi ja 20 % silmälläpidettäviksi. Uhanalaisimpia ovat rehevät suot, joita on jo vuosisatojen ajan raivattu pelloksi tai ojitettu metsänkasvatusta varten.
Myös ennallistamisen haasteet ovatkin alueellamme erittäin suuret. Parkanossa voidaan iloita vuoden 2024 aikana MMM:n tuella ja PIRELYN hankkeistamana toteutetusta Paimenkivennevan ennallistuksesta ja rakennetuista kosteikoista. Hankkeen myötä karttuneelle ennallistamistiedolle on tulevaisuuden ennallistamishaasteissa käyttöä.
Ennallistamisen ohella huomiota on kiinnitettävä suojelusoihin ja uusiin suojelun piiriin liitettäviin suojelualueisiin. Pienemmälläkin alalla on merkitystä ekologisen kykeytyvyyden yllpitäjänä.
Yli puolet soiden luontotyypeistä uhanalaisia
Suotyypit nimetään turvepohjilla kasvavien kasvien ja puiden tai puustoisuuden perusteella eikä niiden määrittäminen ole kovin yksinkertaista. Kasvillisuus vaihettuu vähittäin esimerkiksi puolukkatyypin kankaasta kangasrämeeksi, sitten isovarpurämeeksi ja kohti avosuota edettäessä esimerkiksi tupasvillarämeeksi ja lyhytkorsinevaksi. Soiden luontotyypit ovat merkittävästi uhanalaistuneet. Uhanlaisia suotyyppejä löytyy silti edelleen myös pienempi alaisilta ojitettujen alueiden väliin jääviltä jouto- ja kitumailta. Suojelun ulkopuolelle jääneet alueet olisi tunnistettava ja niiden saaminen suojeluun olisi merkittävä luontoteko.
Ylä-Satakunnan soiden määrä on romahtanut
Ylä-Satakunnan suojelualueen ulkopuolisesta suoalasta on ojitettu 90 %. Tämän seurauksena soiden määrä on romahtanut viimeisten 50 vuosikymmenen aikana. Soiden kuivumista ja luontotyyppien muuttumista tapahtuu edelleen, sillä ympäröivät ojitukset estävät veden virtausta suoaloille ja ilmastonmuutos edistää kuivumista. Tärkeimpiä toimia suoluonnon elvyttämiseksi on vesien palauttaminen soille.
Kuva: Yläpuolella olevasta ilmakuvaparista voi nähdä myös erään alueemme suolla tapahtuneen muutoksen. Vasemmalla ilmakuva vuodelta 1957 . Oikealla sama kohde vuonna 2010. Vertailun avulla voi ymmärtää, että muutos on näkynyt paitsi maisemassa ja työmahdollisuuksina, myös virtaavissa vesissä ja järvissä. Lähde :Paikkatietokartan vanhat ilmakuvat -aineisto
Vaarantuneet kilpikeidassuot
Kaikki Pirkanmaalla esiintyvät keidassoiden alatyypit on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneiksi (VU) suoyhdistymätyypeiksi. Erityisen merkittävästi vaarantuneita ovat keidassoihin kuuluvat kilpikeitaat, joiden esiintymät ovat hyvin alueellisia. Häädetkeitaan ympäristön kermirakenteiset kilpikeitaat Parkanon Pajaneva–Vehkurinneva Keidaslammen ympäristössä, Varpuneva Häädetjärven koillispuolella sekä Häädetkeitaan pohjoispuolella Karvian–Parkanon alueilla sijaitseva Seivässaarennevan kuuluvat merkittävinä ja täydentävinä suoalueina Häädetkeitaan ympäristön luonnonsuojeluohjelmiin. Ympäröiviltä soilta puuttuu kuitenkin suojelualuemerkintä, mikä niille kuuluisi erityisen merkittävyyden vuoksi.
Suojelun piirissä olevia merkittäviä alueita suoalueita Ylä-Satakunnan alueella ovat Häädetkeitaan luonnonsuojelualue ja Puurokeidas-Hannankeitaan Natura-alue.
Häädetkeitaan keskittymää ja siihen kuuluvien muiden soiden statusta on tarkemmin kuvattu Häädetkeitaan luonnonpuisto- sivun yhteydessä.
Kihniön puolella oleville Teerinevan ja Pohjoisnevan suojelusoille olisi hyvä palauttaa ympäröivän ojitusalueen vesiä, jotta ne säilyisivät paremmin.
Erittäin uhanalaisia suoluontotyyppejä
- kangaskorvet
- varpukorvet
- metsäkorvet
- muurainkorvet
- juolasarakorvet
- korpirämeet
- rimpiset koivuletot
- välipintaletot
- terva- ja harmaaleppäluhdat
- runsaspuustoiset kangasrämeet
- eteläiset sarasuot (CR)
Pirkanmaan soilla eläviä uhanalaisia vastuulajeja Ylä-Satakunnan alueella
- riekko
- pohjansirkku
- kirjopapurikko
- korpikartiosammal
- korpihohtosammal
Suomen- ja Maanselälle tehdyt suokartoitukset
Suomen ja maanselälle sijoittuvia suokonaisuuksia kartoitettiinSuom en luonnonsuojeluliiton SuoMaa-hankkeessa muutamia vuosia sitten. Näistä alueista joidenkin kohdalla voidaan todeta tapahtuneen myönteistä kehitystä, mutta kokonaisuutena tilanne on jatkuvasti heikkenevä. Soiden käyttöön kohdentuu edelleen paineita, myös uudenlaisia uusiutuvan energiantuotannon mukanaan tuoman alueidenkäytön osalta. Erityisesti aurinkovoiman sijoittamisessa pehmeille pohjille tulee vastaan sekä haitallisia vesistövaikutuksia, että hiilimenetyksiä. Alueiden käytössä tulee edetä myös ihmistoiminnan jälkiä korjaavaan suuntaan ja ennallistoimia tulee kohdentaa erityisesti nille turvealueille, jonne vesiennostaminen on mahdollista. Ohessa SuoMaa-hankkeessa selvitettyjen suoalojen nykytilanne. Karvian puolelta ei ole vastaavaa aineistoa saatavilla. Sen sijaan ennallistamispaineet ovat hyvin tiedossa myös Karvian osalta.
Vaarantunutta suoluontoa
Parkano-Karvia Alkkianvuoren alueen suot, Alkkiannevalla, Lylynnevalla ja Tunkiosalonnevalla
- oligotrosista (VU) ja mesotrofista saranevaa (VU),
- oligotrofista lyhytkorsinevaa (VU)
- lyhytkorsirämettä (VU)
- tupasvillarämettä(NT)
- tupasvillakorpea (EN)
- Tunkionsalonnevalta Karviassa kuorittu rahkasammalta
Karvian puolella olevalle Alkkiannevalla
- on suojelumerkintä
Parkano Saukonsuo
- Saukonsuon eteläinen osa on Metsähallituksen toimesta ennallistettu.
Parkano Ronokorpi
- edustava ja poikkeuksellisen laaja, monipuolisten ojittamattomien soidenmuodostama suometsämosaiikkinen kokonaisuus
- Elonkirjo ja energia vmkk-ehdotuksessa luonnon monimotoisuuden ydinalue
- välipintainen keskiboreaalinen aapasuo(EN)
- sararämettä, ja sarakorpea sekä oligo- että mesotrofisina (kaikki VU),
- saranevaa (VU),
- tupasvillarämettä, korpirämettä (VU)
- pienialaisia lettoja (CR)
- SSTE, mutta sillä ei ole vielä muuta suojelustatusta.
Parkano Kotoneva-Sikamäki
- saranevaa
- lyhytkorsinevaa
- erityyppisiä rämeitä ja korpia
- oligotrofista ja mesotrofista saranevaa ja sararämettä (VU)
- Kotonevan ja Sikamäen vaihettumisvyöhykkeessä on muun muassa mustikkakorpea (VU)
- Iso-Somerojärven läheisyydessä.
Parkano Lylyneva
- pääosin ojittamaton välipintainen aapasuo
- vanhapuustoisia, kallioisia metsäsaarekkeita (EN),
- sararämettä ja saranevaa (VU)
Parkano Nivuksenneva-Välineva
- Nivuksenneva on viettokeidas (VU)
- Välineva kilpikeidas
Parkano Särkineva-Pelikohno
kilpikeidas, jolla on myös aapasuomaisia osia
- muusta kokonaisuudesta turpeenottoalueen erottamalla Hanhilammen alueella on viettokeidasta
- useita uhanalaisia suotyyppejä
- mm oligotrofista lyhytkorsinevaa
- saranevaa ja sara-ja korpirämettä (VU),
Kihniö Iso-Kivineva
- oligotrofinen lyhytkorsineva (VU)
- tupasvillaräme (NT)
- rahkaräme (LC)
- oligotrofinen sararäme (VU)
- pallosararäme (VU).
Kihniö Louhineva
- välipintainen aapasuo, erittäin uhanalaisenen (EN) suoyhdistymätyyppi
- useita uhanalaisia suotyyppejä
- oligotrofista lyhytkorsinevaa,
- Louhineva Lumimuutos-osuuskunnan omistuksessa
- saanut myös suojelupäätöksen
Kihniö Sarvineva
- useita uhanalaisia luontotyyppejä
- eteläinen viettokeidas (VU)
- välipintainen keskiboreaalinen aapasuo (EN)
- oligotrofista sararäme(VU)
- saraneva(VU)
- lyhytkorsineva (VU)
- tupasvillarämet (NT)
- isovarpurämet(NT)
- oligotrofinen rimpinevaräme(NT)
- Kihniön Sarvineva kärsi merkittävästi rahkasammalennostosta. Tapaus käynnisti rahkasammalen oton kestävyystarkastelun. Tällä hetkellä rahkasammalenoton ohjauksessa nostetaan esiin ympäristölliset vaikutukset ja noston piiriin ei tulisi ottaa kuin luonnontilansa täysin menettäneitä soita. Rahkasammalen korjuun ohjauskeinot ja niiden kehittäminen- raportti valmistui 2023. Sääntelyn kehittäminen on edelleen käynnissä ja rahkasammalen kasvatuksen reunaehtoja tutkitaan edelleen tutkimushankkeissa.
Tiesitkö?
Soillamme elelee kolme kihokkia. Pyöreä- tai pitkälehtise kihokit ovat melko yleisiä, mutta pikkukihokki, joka elää nevoilla ja letoilla on sen sijaan vaarantunut. Kihokit ovat pieniä ruohokasveja, jotka saalistavat hyönteisiä lehtiensä pikkuruisilla, tahmeilla nystyillä. Ne tulevat hyvin toimeen ilmankin liha-ateriaa, mutta hyttynen tai kaksi kuukaudessa parantaa kihokin menestystä. Ojitus, erilainen turpeenotto ja umpeenkasvu uhkaavat sen elinpiirejä.