Suomen luonnonsuojeluliitto

›

Pirkanmaan piiri

›

Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry

Liity
Kuva: Etunimi Sukunimi

Uhanalaiset virtavedet ja vesistöt

1800-ja 1900- luvulla monia virtavesiä perattiin tukinuittoon soveltuvaksi ja järvien pinnan laskuja tehtiin viljelymaiden lisäämiseksi. Samoin kävi monessa jokivarressa. Rehevämmät maat kylvettiin pelloksi ja virtaamat valjastettiin käyttöön erilaisten myllyjen ja sahojen voimanlähteeksi. Myöhemmin on rakennettu voimalaitokset, joista nyt monet ovat toimimattomia. Vesistöjen käyttö kulkuväylinä väistyi, mutta maankäyttö tehostui.

Maa- ja metsätalouden ja soiden käytön kaikkia vaikutuksia ei kehityksen vyöryessä osattu ollenkaan edes arvioida. 2020 luvulle päästäessä on laajemmin havahduttu siihen, että luontoa ei voi vain käyttää. On myös palautettava ja elvytettävä ja suojeltava ja sillä kaikella on jo kiire. Yhden kiireellisesti suojeltavan eliöryhmän muodostavat vaelluskalat.

Metsäpuroista ojiin, uomiin ja järviketjuihin

Pintavalunta, purot, uomat, ojat ja joet keräävät vetensä valuma-alueelta. Valuma-alueen pinnanmuodot, pinta- ja pohjavesivarat, maaperän laatu sekä maankäyttö, vaikuttavat vesien tilaan, vesimääriin ja niiden vaihteluun sekä vesistä riippuvaisiin elinympäristöihin. Valuma-alue kattaa kaiken alueen sisään jäävän maankäytön ja kaikki ympäristötyypit: metsät, pellot, kalliot, suo- ja vesialueet sekä rakennetun ympäristön.

Kahden latvapuron yhtyessä syntyvät uomat kuuluvat puroihin ja pikkujokiin. Ylä-Satakunnan alueella joet ovat pieniä tai keskisuuria havumetsien jokia. Suureksi joeksi määritellään Parkanosta Ikaalisten puolella laskeva Vääräjoki. Karvianjoki on puolestaan niin suuri, että antaa nimen jo koko Karvian puoleiselle vesistölle. Kaikki havumetsävyöhykkeen purot ja pikkujoet on arvioitu erittäin uhanalaisiksi (EN), keskisuuret havumetsien joet vaarantuneiksi (VU). Suuret havumetsien joet ovat erittäin uhanalaisia (EN) niiden muuttuneisuuden takia.

Sisävedet ja rannat, punainen kirja —> Virtavedet

Vesistöissä näkyvät maankäytön muutokset ja ojitusten historia

Soiden ojituksen historia on alkanut jo 1800 – luvulla Parkanossa silloisen Ruotsin kuninkaan käskystä. Sotilaat raivasivat käskystä uudispeltoja verojääkäritaloille. Tällöin myös Parkanon suuret suot, Niinineva ja Lapinneva ojitettiin. Uutta viljelysmaata saatiin vähän kerrallaan. 1817 perustetun suoviljelysrahaston turvin ojitettiin soita ja perattiin koskia ainakin 1860 luvulle saakka. Yleisesti uskottiin, että soita kuivattamalla ilmasto lauhtuisi paikallisesti ja hallatuhot vähenisivät
Alkkian varavankilan vangeilla teetätettiin vuosikymmeniä myöhemmin 1940-luvulla lisää suo-ojituksia. Laajasta ja karusta Alkkiannevasta vangit raivasivat kovalla työllä satoja hehtaareja viljelyspeltoja, jotka vuosien saatossa lopulta päätyivät metsäntutkijoiden istuttamiksi koemetsiköiksi. Samanaikaisesti lähes asumattomasta Alkkian pikkukylästä kehittyi sota-aikana useiden satojen ihmisten kyläyhteisö, joka vankien lähdettyä hiipui jälleen pieneksi kyläyhteisöksi.
Suurin suoluontoa ja ympäristöä kohdannut muutos tapahtui kuitenkin vasta 1970- luvulta alkaneen teollisen turpeenoton ja metsien kasvuun tähdänneen ojituksen myötä..

Tutustu vanhoihin karttoihin ja tutki lisää

Vuoden 1955 ja 1956 vanhoista ilmakuvista muutokset voi Alkkian suunnalla voi jo nähdä. 1970- luvun vanhat kartat-sivuston kuvasta voi nähdä, että ojitukset eivät olleet vielä ainakaan tähdellisiä merkitä karttoihin. Metsäojituksilla pyrittiin suoperäisistä maista muokkaamaan paremmin metsänkasvatukseen sopivia alueita. Tavoitteessa onnistuttiin, mutta myös epäonnistuttiin.
Jälkeenpäin arvioiden ojituksia tehtiin tavaton määriää myös turhaan.
1970-luvulla alueillamme alkoi myös voimaperäinen turvetuotanto. Voimakas maankäyttö näkyy nyt sekä vesisötöissä, että monimuotoisuuden merkittävänä vähentymisenä.
Vuoden 2025 alussa 75- vuoden aikana tapahtunut muutos on todella näkyvissä. myös kartoilla.

Ojitukset 2025

Kuva: Yläpuolella olevasta ilmakuvaparista voi nähdä myös erään alueemme suolla tapahtuneen muutoksen. Vasemmalla ilmakuva vuodelta 1957 . Oikealla sama kohde vuonna 2010. Vertailun avulla voi ymmärtää, että muutos on näkynyt paitsi maisemassa ja työmahdollisuuksina, myös virtaavissa vesissä ja järvissä. Lähde :Paikkatietokartan vanhat ilmakuvat -aineisto

Sammuuko vesistöistämme lopulta valot?

Jos historian vaiheissa ei ole ymmärrettykään, mitä kuivatus on merkinnyt vesiluonnolle, on sen seuraukset olleet selvillä kuitenkin jo vuosikymmeniä. Virtavedet ovat kuljettaneet mukanaan orgaanista ainetta, jota ojitukset ovat tuoneet jokiuomiin ja niistä ne ovat kulkeutuneet edelleen isompiin altaisiin, jopa merialueille saakka. Orgaanista ainetta on päätynyt vesiin tehostuneista metsänojituksista, metsätalouden toimintatapojen haittoina ja turvetuotannon seurauksena. Kuormitus on vaikuttanut suuresti alueemme vesiin ja niiden ekologiseen tilaan eikä kysymys ole suinkaan ollut siitä, että järvet alkaisivat luontojaan soistua. Asian vakavuuteen yritetään herätä nyt, kun valo uhkaa sammua järvistä ja ilmastonmuutos edelleen vahvistaa ilmiötä. Tummuminen johtuu eloperäisen hiilen määrän kasvusta vesissä. Jopa kalat tarvitsevat valoa pystyäkseen hankkimaan ravintonsa tai pohjasoraikkoja lisääntymisen onnistumiseksi. Suomen vanhimmaksi elävät lajit sinnittelevät henkitoreissaan Karvian joen vesistöissä.
Vesien tummuminen on myös ilmastonmuutoksesta johtuva maailmanlaajuinen ilmiö, jota tutkijat seuraavat huolestuneina.

Vesiluonnon uhanalaisuus alueellamme

Alueemme sadat järvet ovat lähes yksinomaan ruskeavetisiä humusjärviä. Suurimmat niistä lukeutuvat humusjärvien luokkaan ja useimmat muut joko runsashumuksisten tai matalien runsashumuksisten järvien tyyppiluokkaan. Metsä- ja suolammet ovat vaarantuneita. Lähteiköt äärimmäisen uhanalaisia. Runsashumuksiset järvet ovat silmällä pidettäviä ja uhanalaistuneita seuraavista syistä:

  1. maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon rehevöittävä ja liettävä kuormitus
  2. ojitus
  3. metsien uudistamis- ja hoitotoimet
  4. kemialliset haittavaikutukset (kaloihin kertyvä elohopea)
  5. vesirakentaminen ja rantarakentaminen (padot)
  6. ilmastonmuutos
Onko romahtaneessa järvessä kaikki kuollutta?
  • Runsashumuksista järveä pidetään romahtaneena, jos valtaosassa sen esiintymiä tyypille ominaiset ravinnetasot ovat kohonneet huonoa ekologista tilaa vastaavalle tasolle
  • Korkeat ravinnetasot yhdessä kasvukauden korkeiden lämpötilojen kanssa aiheuttavat leväkukintoja ja heikentävät happioloja
  • Järvelle ominainen lajisto on määrällisesti voimakkaasti vähentynyt ja korvautunut rehevöitymistä ja liettymistä sietävällä lajistolla
  • Rehevöitymisestä johtuvassa romahtamisessa kasviplanktonin kokonaisbiomassat, haitallisten sinilevien prosenttiosuudet ja kasviplanktonin trofiaindeksi ovat kohonneet huonoa tilaa vastaavalle tasolle
  • Pääosan kalakannasta muodostavat särkikalat

.

Selaa luontotyyppejä osasta Sisävedet ja rannat–>Järvet ja lammet

Purot, uomat ja joet

Hakkuut ja maanmuokkaukset, aiheuttavat pienvesille paitsi kuormitusta myös hydrologisia muutoksia sekä lähiympäristön rakenteellisia muutoksia, jolloin esimerkiksi joessa oleva vesi pääsee lämpiämään ja kuivina kausina vesi käy vähiin, kun taas tulva-ajat muuttavat joen pohjan suojapaikkoja ja kutusoraikkoja. Muutokset näkyvät joen lajistossa, kalaravinnon laadussa ja määrässä.

Jokien koskipinta-ala on vähentynyt eri syistä rakennettujen patojen vuoksi ja etenkin suurista joista on vesirakentamisen seurauksena muodostunut patoaltaiden ketjuja, joissa eliöyhteisöjen rakenne on muuttunut alkuperäisestä. Vesirakentamisen ohella virtavesien muutoksiin suuresti vaikuttaneita merkittäviä tekijöitä ovat samat syyt, jotka aiheuttavat haittoja järvialtaisiin. Lisäksi haja- ja pistekuormitus sekä vesistöjen perkaaminen, patoaminen ja säännöstely ovat eristäneet vaelluskaloja, estäneet niiden nousua ja liikkumista joen ja syöntialueiden kesken.

Pohjavesivaikutteisissa virtavesissämme purotaimen ja raakku sinnittelevät


Virtavesiluonnossamme erityisen uhanalaisia lajeja ovat purotaimen ja Karvianjoen raakku. Sekä erittäin uhanalaisen taimenen ja äärimmäisen uhanalaisen raakun elinolosuhteiden elvyttämiseksi on käynnissä hankkeita. Karvian jokien raakkujen elinolosuhteita yritetään parantaa mittavalla EU-rahoitteisella Raakku-Life-ohjelmalla. Pirkanmaan puolella on pitkään tehty työtä taimenjokien pelastamiseksi. Karvianjoen raakuille toivotaan löytyvän turvapaikka Karvianjoen läheisestä sivu-uomasta Juurakkojoesta, joka on säilynyt melko luonnontilaisena, mutta edellytti kunnostustoimia sen varmentamiseksi, että turvapaikka olisi todella turvallinen ympäristöltään. Ne saatiin valmiiksi syksyllä 2024.

Uhanalaisten taimene ja raakun elämä kytkeytyy toisiinsa, sillä raakku tarvitsee taimen- tai lohikantaa elämänsä alkuvuosina. Naarasraakku purskauttaa veteen miljoonia pieniä toukkia, jotka kiinnittyvät taimenen tai lohen kiduksiin. Toukka elää kiduksissa noin vuoden verran, kunnes pudottautuu virtaveden pohjalle.

Kuva: MH Raakkuesite

Karvianjoen raakuille lisää toivoa 1/2025

Pohjavesivaikutteisten purojen kalasto, kasvillisuus ja muu vesieliöstö poikkeavat huomattavasti ei-pohjavesivaikutteisista puroista. 

Pohjavesivaikutteisissa puroissa ja uomissa vedenlaatu ei samalla tavoin heikkene kuin niissä virtavesissä, joihin vesi valuu pintavaluntana tai ojituksista. Pohjavesien muodostumisalueilta alkunsa saaville puroille on tyypillistä myös veden viileys, joka parempilaatuisen veden kanssa luo parempia olosuhteita.

Taimenen luontainen lisääntyminen onnistunut Kovesjoella

KVVY ry:llä (Kokemäenjoen vesien vesiensuojeluyhdistys ry) on käynnissä kaksi Kihniön, Parkanon ja Kyrösjärven alueelle suunnattua hanketta, joilla pyritään edelleen parantamaan alueen virtavesien ja taimenkantojen tilaa.
VIRTA2-hanke toteuttaa laaja-alaisesti virtavesi-inventointeja, sähkökoekalastuksia, taimenen mäti-istutuksia ja talkookunnostuksia. Kovesjoella on käynnissä Ikaalisten Säästöpankki-säätiön tuella KOVATA-hanke, jonka tavoitteena on tutkia PIT-merkkilaitteistolla Kovesjoen taimenen vaelluskäyttäytymistä, Kovesjoen (lisääntymisvesistö) ja Kyrösjärven (kasvuvesistö) välillä.

PIT- merkkilaitteisto toimii samalla tavoin kuin mikrosirut koirilla tai kissoilla

Tutkimus antaa myös tietoa Kovesjoen alimpaan patoon vuonna 2022 rakennetun kalatien toimivuudesta. Kaloihin asennettava PIT-mikrosiru on samankaltainen kuin käytetään koirilla tai kissoilla. PIT-antennit rekisteröivät porteista kulkevia merkittyjä taimenia. Kahden peräkkäisen portin avulla saadaan selville vaeltavatko taimenet ala- vai ylävirtaan päin. Havainnot merkityistä taimenista tallentuvat automaattisesti tietokantaan.

Kovesjoen sähkökoekalastukset

Vuonna 2024 KOVATA-hankkeessa sähkökoekalastuksia tehtiin Kovesjoessa 4 koealalla, joilla saatiin saaliiksi yhteensä 33 kpl 0+ -ikäisiä taimenta ja 36 kpl vanhemman ikäisä taimenia. Selvitys osoitti, että taimenen luontainen lisääntyminen oli onnistunut monelle alueella ja taimenkantaa voidaan pitää kohtalaisen elinvoimaisena. Kotojärven luusuassa oleva padon muuttaminen kalan kuljettavaksi pohjapadoksi merkittävästi parantaisi taimenkannan elinmahdollisuuksia.

Vääräjoen ja Aurejoen alaosan virkistyskäyttöhanke 2025

KVVY Tutkimus Oy toteuttaa puolestaan vuoden 2025 aikana Ikaalisten Kehitysyhtiön organisoimaa esiselvitystä, jonka tavoitteena on laatia Vääräjoen ja Aurejoen alaosalle suunnitelma, jolla parannetaan alueen virkistyskäyttö mahdollisuuksia ja veden laatua. Suunnitelma sisältää myös virtavesien kunnostustoimia, joilla parannetaan taimenen lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia.

Mustalauoma, Vuorijoki, Kylmänoja ja Vääräjoki, ks + merkin takaa myös kartta

Vuonna 2024 VARELY (Nousu-ohjelma) tilasi Mustaluoman kolmen padon kunnostussuunnitelman Terrapolarilta. Samana vuonna ELY-keskus teetti arkeologisen selvityksen kohteesta Maanala Oy:llä. Kalatalousviranomaisen tavoitteena on viedä kunnostus mahdollisimman nopeasti toteutukseen paikallisen kiinteistön omistajan ja vesialueen omistajan tuella.
VIRTA2-hanke pyrkii toteuttamaan virtavesien ja taimenkantojen hoitotoimia Vuorijärven reitillä ja sen alaosalla sijaitsevalla Parkanon kaupungin läpi virtaavassa Pappilanjoessa. Pappilanjoessa on kolme rakennetta, jotka ovat merkittäviä kalojen nousuesteitä. Hankkeessa edistetään pohjavesivaikutteisilla puroissa kunnostustoimia vesistön tilan parantamiseksi (Kylmäoja, Juurijoki, Sortanjoki).

Lähde: Heikki Hostin antamat tiedot 6.2.2025, KVVY ry

Tunnista erittäin uhanalainen taimen rasvaevästä

Taimenen tunnistaa pyöreästä pyrstön ja selkäevän välissä olevasta evästä. Taimen on sisävesissä 67°00′ leveyspiirin eteläpuolella erittäin uhanalainen laji. Rasvaevällisen taimenen tappaminen määritellään luonnonsuojelurikoksi. Maa- ja metsätalousministeriön määräämässä asetuksessa rasvaevällisen taimenen korvausarvo oni 3 260 euroa. Rauhoitettu kala onkin viipymättä vapautettava takaisin veteen.

Purotaimen (Salmo trutta m. fario) on puhtaiden virtavesien laji. Ne kutevat virtavesien pohjasoraikkoon kaivamiinsa kutukuoppiin syys-marraskuussa. Taimenenpoikaset elävät kotipurossaan ainakin ensimmäiset kaksi vuotta, ja jos joessa tai purossa ei ole kulkuesteitä, osa taimenista vaeltaa noin 2-5 vuoden ikäisenä läheiseen järveen tai mereen, mutta osa taimenista voi jäädä asumaan pysyvästi kotijokeen tai -puroon. Elinympäristön ja vaelluskäyttäytymisen perusteella taimenesta tunnetaan kolme erilaista muotoa: meri-, järvi- ja purotaimen. 

Voimalaitospatojen eristämiä koskia

Viinikanjoen taimenen vaellusyhteys on katkaistu sekä ylä- että alavirtaan. Yläpuolinen Käenkosken voimalaitospato estää kalojen liikkumisen vesistön yläosan järvialueille ja alapuolella sijaitsevasta Parkanonjärvestä Kyrösjärveen laskeva Vääräjoki on puolestaan padottu Kukkurakosken voimalaitospadolla, joka estää taimenten syönnösvaelluksen Kyrösjärveen ja takaisin.

Viinikanjoen suojeltu taimenkanta

Viinikanjoen eristyneillä koskiosuuksilla elää kuitenkin melko vahva ja jopa 73% omageeninen ja suojeltu taimenkanta. Vaellusesteiden purkamisen mahdollisuudet on selvitetty. Käenkosken yläpuolella oleva Kaidatvedet, patorakennelmat, maantietellisesti ahdas ja muut ympäristölle aiheutuvat haitat on arvioitu vuosien 2022-2027 vesienhoitosuunnitelman taustaselvityksessä niin ongelmallisiksi, että padon purku tai ohitusuomien rakentaminen on osoittautunut ainakin tässä vaiheessa liian vaativaksi. Virtavesien vapauttaminen säilyy tavoitteena.

Parkanon Urheilukalastajien hoitama kalastusosuus

Parkanon Urheilukalastajien hoitamassa koskessa on rajattu kalastusosuus, jonne istutetaan kirjolohta virkistyskalastajien saaliskalaksi. Urheilukalastajat ovat ottaneet vastuuta kalastuskiellossa olevan taimenkannan suojelusta. Siinä on edistytty ja Viinikanjoen eri koskissa tehdään säännöllistä kutusoraikkojen kunnostusta.

Kuivasjoen -Jarvanjoen heikkoa tilannetta on parannettu kunnostuksin

Parkanon Kuivasjärvestä alkunsa saavassa Kuivasjoessa-Jarvanjoessa esiintyy luontaisesti taimenta, mutta taimentiheys osoittaa taimenkannan heikkoa tilaa. Kuivasjoen-Jarvanjoen koskialueille on tehty kunnostustoimia taimenen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Aurejärven ja Kyrösjärven väliset koskiosuudet ovat kalastuskiellon piirissä

Aurejärven ja Kyrösjärven välissä on runsaasti koskiosuuksia, joissa taimenta ja harjusta. Aurejoella sijaitseva Leppäskosken voimalaitospato muodostaa vaellusesteen, joka estää alueella luontaisesti lisääntyvän taimenen vaelluksen suurten pääaltaiden Aurejärven ja Kyrösjärven välillä. Jokivarren alueella on useita yhdistyksiä, jotka ylläpitävät taimenen elinolosuhteita kunnostuksin. Taimenta ei saa kalastaa.

Myllyjoen ja Koskelanjoen reitillä taimenkantaa hoidetaan istutuksin

Nerkoon järvestä alkava ja Parkanon Linnajärveen laskeva Myllyjoen ja Koskelanjoen laaja kalastusalue sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Kihniön kunnan alueella. Reitillä on yhteensä kahdeksan koskea, joilla yhteispituutta noin 2km ja pudotuskorkeutta noin 20m. Kihniön taimenkosket ovat kalataloudellisessa käytössä ja niiden taimenkantaa hoidetaan istutuksin.

Erityisen herkät ja herkät vesistöt

Vesienhoidon saralla tapahtuu paljon luoteisella Pirkanmaalla. Metsätaloudelle herkät vesistöt -aineisto, joka on vesienhoitosuunnitelmissa 2022 -2027 kirjattu uudeksi metsätalouden valtakunnalliseksi ohjauskeinoksi, on valmistunut. Aineisto on paikkatietopohjainen ja se on saatavissa Syken rajapinnoilta sekä Avoin tieto palvelusta- latauspakettina omalle koneelle 27.3.

Lähde: Anne Mäkynen, ylitarkastaja, PIRELY

Erityisen herkät vesistöt luokiteltu, paikkatietoalustalle 27.3.2025


Aineistoa voi katsella pian myös kartalla Paikkatietoikkunasta osoitteesta: https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/ Tämä tapahtuu luultavammin huhti-toukokuun aikana. Aineiston tarkoituksena on auttaa huomioimaan metsätaloudelle herkät vesistöt jo siinä vaiheessa, kun metsänhoidon toimenpiteitä ryhdytään suunnittelemaan. Tarkoitus on helpottaa suunnittelutyötä, jotta vesistöihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ja vähentää.

Kovesjoki, Kovejärvi ja Nerkoo erittäin herkkiä, herkkiä mm Kankari ja Kuivasjärvi

Parkanon ja Kihniön alueella on lukuisia herkkiä vesiä, joista esimerkkeinä erittäin herkiksi luokitellut Kovesjärvi, Kovesjoki ja Nerkoonjärvi sekä herkäksi vesistöksi Kankarinjärvi sekä Kuivasjärvi. Erittäin herkäksi vesistö luokitellaan automaattisesti, mikäli vesistössä on uhanalaista lajistoa tai useita muita herkkyyteen vaikuttavia tekijöitä yhtäaikaisesti, kuten esim. veden väriluku, kemiallisen hapenkulutuksen trendi, happiongelmat, veden vaihtuvuuden nopeus eli viipymä ja metsätalouden aiheuttama paine.

Kovesjoen valtakunnallinen pilotti 2022-2024

Kovesjoen valuma-alueella toteutettiin maa- ja metsätalouden vesienhallinnan
valtakunnallinen pilotti v. 2022 – 2024. Sen aikana rakennetut vesiensuojelukosteikot odottavat
vielä ympäristöministeriön rahoituksen vahvistusta vedenlaadun seurannan järjestämiseksi. Asiaa on valmisteltu myönteisesti, mutta lopullista päätöstä vielä odotellaan. Kosteikkojen vaikuttavuuden seurantaa tekisi tällöin Suomen ympäristökeskus.
Yllä oleva kuvasarjassa (Kuvat: PIRELY) kuvia Paimenkivennevan ennallistuksesta sen vallmistuttua syyskesällä 2024. Ennallistetun suon vieressä on pinta-alaltaan huomattavan kokoinen kosteikko, jonka tavoitteena on ottaa kiinni ennallistuksen aiheuttamaa kuormaa ja toimia vesiensuoejelun tehostajana alapuoliselle Kovesjoelle

ELY-keskus rahoittaa KUNNOSTUS 2 hanketta

KVVY ry on saanut ELY-keskuksen rahoituksen KUNNOSTUS 2- hankkeelle, joka jatkuu vielä
vuoden 2025 loppuun. Hankkeessa edistetään alueella tapahtuvaa vesienhoidon tavoitteiden toteutumista mm. uusien kunnostushankkeiden aktivoimiseksi. KUNNOSTUS 2 avustaa myös hankkeiden suunnittelussa ja konkreettisessa totettamisessa. KUNNOSTUS 2- hankkeelle on suunniteltu myös jatkoa tuleville vuosille. Luoteis- Pirkanmaalla toimii oma alueellinen vesienhoidon toimintaryhmä, LuPi-klubi.

Paimenkivennevan ennallistus ja kosteikot

Metsistä ja muussa maankäytössä olevilta alueilta purkautuvien vesien kuormituksen ehkäisemisen tuloksellisimpana keinona pidetään vesien virtauksen pidättämistä ja hidastamista. Vesiä voidaan pidättää sekä ojittamattomille että ennallistettaville soille. Suo- ja turvealueiden ennallistuksen odotetaan myös vähentävän kasvihuonekaasujen määrää ja palauttavan vähitellen suokasvillisuutta ja monimuotoisuutta takaisin. Vesienhoidossa pyritään edistämään myös metsätalouden kuormitusta rajoittavia keinoja, kuten jatkuvaa kasvatusta. Erityisen tärkeää on rajoittaa kuormitusta suometsien metsätaloudessa.

Valuma-alueisiin perustuva vesienhoito

Valuma-alue tarkoittaa aluetta, jonka rajojen sisään satanut vesi päätyy tiettyyn vesistöön kuten jokeen, järveen tai mereen. Valuma-alueen rajat määräytyvät maaston korkeussuhteiden mukaan eli sen mukaan, mihin suuntaan maasto ohjaa valumavesiä. Valuma-alue kattaa kaiken alueen sisään jäävän maankäytön ja kaikki ympäristötyypit: metsät, pellot, kalliot, suo- ja vesialueet sekä rakennetun ympäristön.

Valuma-alueella on siten monenlaista toimintaa ja monia toimijoita. Maa- ja metsätaloudessa vesienjohtaminen pois alueelta on ollut vallitseva ajattelutapa vuosikymmeniä. Jopa vuosisatoja. Siitä vesistöihin aiheutuneiden ikävien seurausten lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen haastaa ajattelemaan uudelleen. Vesien pidättäminen on tullut entistä tärkeämmäksi monesta syystä. Samoin mahdolliseen kuivuuteen varautuminen on tullut suuremmaksi haasteeksi. Vesieliöstön ja kalaston hyvinvointi on noussut yhä enemmän esiin.

Tieto ojituksen pitkäaikaisesta kuormituksesta ja siihen olennaisesti liittyvistä maaperäpäästöistä haastaa muuttamaan talousmetsän kasvatuskäytäntöjä. Vesienhoidon raskaus on jäänyt pääasiallisesti haitankärsijöiden kannettavaksi ja rahoitettavaksi ja pitkäkestoisten tulosten saavuttaminen on mahdotonta, jos kuormitus valuma-alueelta ei vähene. Se tosiasia, että vesienhoitoa on tehtävä valuma-aluekohtaisesti, on ollut tiedossa vuosia, mutta käytännöt ovat kehittyneet hitaasti.

Aloitteellista, suunnitelmallista ja hyvin koordinoitua valuma-aluekohtaista yhteistyötä tarvitaan. Onneksi tässä suunnassa kehitys on etenemässä. Juuri tätä kirjoitettaessa mittava joukko Ely-keskusten vesienhoidon asiantuntijoita on kouluttautumassa valuma-aluekohtaisen suunnittelun toteuttamiseen, ympäristö-ja maa-ja metsätalousministeriö on julkaissut valuma-aluekohtaisen suunnittelun tavoiteasiakirjan, ammattitaitoista suunnittelu- ja koordinointia omaavat vesiensuojeluyhdistystahot ovat saaneet hankerahoitusta, jotta valuma-aluesuunnittelussa voidaan edetä. Vesientilasta saatavia tietokantoja avataan paremmin käytettäviksi ja paikkatietoaineistojen avoimuutta lisätään. Lisäksi on voitu viedä pilottikokeiluja läpi ja saatu niistä arvokasta tietoa.

Mitä vielä puuttuu? Aito halu käynnistää yhteistyö ! Siitäkin on kuitenkin viitteitä.

Tutustu maanomistajien vastauksiin vesienpalauttamista koskien

Vesienhoidon paikallisryhmät ovat avoimia kaikille!

Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys on pitkään tehnyt työtä vesienhoidon erilaisissa työryhmissä ja pyrkinyt vaikuttamaan sekä alueemme omien vesien tilaan että laajemmin siihen, tietoisuus mahdollisuuksista olisi laajempaa. Kiitämme sekä Pirkanmaan Elyä että KVVY ry:tä monista alueemme vesienhoidon kehittymistä tukevista hankkeista sekä LuPi-klubin paikallista toimintaryhmää, jota KVVY.n KUNNOSTUS 2 hanke tukee.

Kutsumme erityisesti maanomistajia mukaan! Ilman teitä ei yksikään valuma-aluekunnostus lähde liikkeelle, Olette avainasemassa. Yhdessä saadaan aikaan. Yhdessä löytyy rahoitusta ja asiantuntevaa suunnittelua. Yhdessä muiden maanomistajien kanssa löytyy uusia mahdollisuuksia ei vain johtaa vesiä, vaan hallita vesiä mahdollisimman hyvin ja oikein monesta näkökulmasta ja oikeat ja yhteiset ratkaisut. Vedet ovat elämän virta.

“Vesienpalautus on uusi toimintamalli metsätalouden vesiensuojeluun. Sen laajaa käyttöönottoa on tärkeää edistää, sillä ojitusalueet aiheuttavat peräti 80 prosenttia metsätalouden vesistökuormituksesta” 

Anne Saarentaus
asiantuntija, John Nurmisen säätiö

Ajankohtaista

Lisää artikkeleita