Uhanalaiset vastuulinnut
Yhdistyksemme alueella esiintyvät kaikki Pirkanmaan vastuulajilinnut:
Uhanalainen riekko on yhdistyksemme nimikkolintu, joka löytyy myös yhdistyksen logosta Ilpo Lahtisen luomana. Viimeksi riekkolaskentaa on tehty keväällä 2022. Karvian ja Parkanon rajalla olevien Lyly-ja Alkkianevojen tiedot löytyvät Tiirasta ja Alkkianvuoren eteläpuolen riekoista voi tiedustella Hannu Latvajärveltä. Riekkokantaa esiintyy myös Häädetkeitaan alueella. Yhdistyksemme jäsenet ovat myös ennallistaneet riekkosoita. SuoMaa- hankkeen yhteydessä julkaistu Hannu Latvajärven ja Ilpo Lahtisen laatima Riekkojen elinolosuhteitten parantamiseen ja riekkosoiden ennallistamiseen ohjaava opas on edelleen käyttökelpoinen.
Maakotka
Maakotka palasi Pirkanmaalle ja mahdollisesti Satakuntaankin n.50 vuoden jälkeen. Tätä uljasta ja uhanalaista ja yli 90 % vain Pohjois-Suomessa esiintyvää lintua voi nähdä alueellamme. Maakotka onkin nimetty Pirkanmaan vastuulajiksi vaarantuneena (VU), erityisesti suojeltavana, rauhoitettuna ja lintudirektiivin liitteen I lajina. Sen eteläinen pesimäraja kulkee Pirkanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa. Pesimäaikana se on hyvin häiriöherkkä, joten sen haasteena on löytää tarpeeksi rauhallisia pesimäalueita. Se on hyvin pitkäikäinen laji ja se alkaa lisääntyä myös vasta melko myöhäisellä iällä ja sen poikastuotto on pieni.
Maakotka on hyvin häiriöherkkä laji. Tuulivoimarakentaminen vaarantaa tällä hetkellä merkittävällä tavalla suuren lintumme elinolosuhteita. Törmäysriskin lisäksi maakotkan saalistusalueet, jotka vaihtelevat niin ravintotilanteen kuin vuodenaikojen mukaan häiriintyvät useissa suunnissa. Maakotkasta on havaintoja esimerkiksi Häädetkeitaan luonnonpuiston luoteis- ja pohjoispuolelta jo 15 vuoden ajanjaksolta, ja pysyvään reviiriin viittaavia pesimäaikaisia havaintoja yli kymmenen vuoden ajalta. Maakotkan erityinen suojelutarve alueellamme on ilmeisen perusteltu, sillä jo yhdenkin maakotkan menehtyminen vaarantaa koko Pirkanmaan kotkakantaa. Sekä Pirkanmaan että Porin lintutieteelliset yhdistykset kantavat asiasta huolta yhdessä yhdistyksemme kanssa.
Varpuspöllö
Sopivien pönttöjen rakentaminen auttoi varpuspöllöä (VU) selviämään lajimäärän notkahduksesta, mutta sitä uhkaa merkittävästi kiivas metsätalous sekä ilmastonmuutos. Kannan tulevaisuus on epävarma. Varpuspöllöhavaintojen määrä alueellamme ei ole kovin suuri. Euroopan pienimmän pöllön voi kevättalvella tunnistaa aina huhtikuulle jatkuvasta surusointisesta viheltelystä. Sen voi nähdä sekametsissä, pelloilla ja järvenrannoilla, haja-asutuksen liepeillä, lintulaudallakin. Havainnot kannattaa pyrkiä tallentamaan joko Tiiraan tai laji.fi -seurantaan. Puhelimella käytettävät applikaatiot ovat sekä avuksi että iloksi ja helpottavat lomakkeiden lähettämistä.
Mehiläis- ja hiiri- ja tuulihaukka
Pirkanmaan metsäalueet ovat tärkeitä elinympäristöjä myös mehiläis- (EN) ja hiirihaukoille (VU). Haluaisitko varmistua kumpi laji on kyseessä.
Metsälintuja
Metsälinnuista töyhtötiainen (VU) on kärsinyt vanhojen metsien häviämisestä, niin kuin moni metsälinnuista, joukossa tietenkin hömötiainen, joka nyt ei ole vastuulajilistalla kuitenkaan. Seka- ja lehtipuuvaltaisten vanhojen metsien valkoselkätikka ja huuhkaja kuuluvat vastuulajistoomme.
Järvien ja kosteikkojen vastuulajit
Järvien ja kosteikkojen vesilinnuista punasotka, nokikana, tukkasotka, jouhisorsa ja selkälokki kuuluvat vastuulajeihin. Suokukon näkeminen olisi oikea pinna! Naurulokkiyhdyskunnat ovat liki hävinneet.
Pirkanmaan järvillä ja niiden rannoilla elää vastuulajeiksi nimettyjen punasotkan ja nokikanan lisäksi monia muita valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja. Monella niistä taantuminen liittyy samoihin syihin kuin punasotkalla ja nokikanalla: vesistöjen rehevöityminen, kasvanut petopaine, naurulokkikolonioiden häviäminen ja lisäksi ihmisen aiheuttama häiriö pesimäpaikoilla. Jouhisorsa (Anas acuta, VU) on erittäin harvalukuinen pesimälaji Pirkanmaalla. Laji ei ole ilmeisesti koskaan
ollut maakunnassa runsas, mutta taantumista on siitä huolimatta havaittu ainakin 1960-luvulta lähtien (Kosonen ym. 2016). Tukkasotka (Aythya fuligula, EN), yksi Suomen runsaslukuisimmista sorsista, on taantunut jyrkästi koko Suomessa (Väisänen ja Lehikoinen 2013).
Selkälokki (Larus fuscus, EN) pesii lähes koko Pirkanmaan alueella, mutta on taantunut pesimämenestyksen heikkenemisen vuoksi sekä Pirkanmaalla että muualla Suomessa
Pesimäkantansa pienuuden takia uhanalaisia lajeja ovat muun muassa liejukana
(Gallinula chloropus, VU) . Liejukana on hyvin harvalukuinen pesijä.
Avosoilta ja niiden tuntumasta voi havaita lisää vastuulajeja: riekon lisäksi voi havaita pesiviä taigametsähanhia.
Pääskyt, varpunen, sirkut ja pensastasku
Rastaskerttusesta on pesimäaikaisia havaintoja lähinnä Pirkanmaan eteläosista. Rastaskerttunen on havaittu 2010-luvulla Pirkanmaalla vuosittain laulavana. Kesältä 2022 on varma havainto rastaskerttusesta Kovesjoen varren peltoaukean ja sivu-uoman ruovikosta.. Lajin kanta kasvaa hitaasti Suomessa. Muita vastuulintulajeja ovat pohjansirkku, räystäspääsky, haarapääsky, pensastasku, peltosirkku ja varpunen.
