Ilmastokriisi ja luontokato
Ilmastokriisi ja luontokato ovat saman ongelman kaksi puolta, joita ei voi ratkaista erikseen toisesta riippumatta. Ekologinen kestävyys edellyttää luontokadon hillintää ja alueiden yhdyskuntien, energianhuollon ja liikenneverkon kehittämistä niin, että luonto ja sen tarvitsemat yhteydet huomioidaan.
Häiriintyvissä lajeissa on monia harvinaistuvia ja uhanalaisia lajeja
Luontokadon hillitsemisen avainperiaate
Ekologinen kestävyys edellyttää luontokadon hillintää ja alueiden yhdyskuntien, energianhuollon ja liikenneverkon kehittämistä niin, että luonto ja sen tarvitsemat yhteydet huomioidaan. Luontokadon hillitsemisen tärkein avainperiaate toteutuu, kun laajoja ihmistoiminnan ulkopuolella olevia luonnonalueita säilytetään määrätietoisesti ja niiden väliin jää laajempia ja niitä täydentäviä pienialaisempia luonnontilaansa tai monimuotoisuuttaan säilyttäneitä alueita kytkemään alueet toisiinsa. Silloin ravintoverkot, populaatiot ja niiden moninaisuus ja luontotyypien rakenne kannattelevat elämää. Eristyneillä alueilla elämä hiipuu.
Häiriintyvät lajit ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Häiriintyvissä lajeissa on monia harvinaistuvia ja uhanalaisia lajeja, mutta myös lajeja, joita aiemmin on totuttu näkemään myös enemmän ihmisen lähiympäristöissä. Ympäröivää luontoamme ei tule myydä uusiutuvan energian hankkeille millä hinnalla ja seurauksilla hyvänsä. Jos perustamme päätöksemme toisaalla käytettävien resurssien tuottamiseen kohtelemalla kaltoin arvokkainta ympäristöämme, teemme väärin tulevia sukupolvia kohtaan. Luonnon menettäminen maaseutumaisessa ja luonnonläheisissä asuin- ja vapaa-ajan asumisen ympäristöissä on myös alueemme ihmisten hyvinvointia merkittävästi heikentävä tekijä.
Lue lisää Häädetkeitaasta
Tarvitsemme reilua ja kestävää siirtymää
Vihreässä siirtymässä syntyy ristiriitoja ilmasto- ja luontotavoitteiden välillä, jos uusiutuvan
energian rakentamisessa ei pidetä huolta luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kestävyydellä ja reiluudella ymmärretään ympäristöoikeudenmukaisuuden tunnustamisen ja vaikutusten kohtuullistamisen tarve. Ilmastonmuutoksen hillintää tulee tehdä rehdisti ja ulottaa toimet useille sektoreille.
Kuva: Alue ja Ympäristö-lehti 2023 . Alue ja ympäristölehti on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä monitieteinen aikakauslehti, jota julkaisevat Alue- ja ympäristötutkimuksen seura ry sekä Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura ry.
Millaiset prosessit takaavat reilun kohtelun
Tuulivoiman luvitus toteutuu kuntakaavoituksella. Kaavoitus ostetaan hankekaavoitusyhtiöltä ja kustannukset jaetaan sopimuksen mukaan sekä kunnan että hankkeen takana olevan yhtiön kesken. Hankeyhtiö ja hankekaavoittaja toimivat tiiviissä yhteistyössä luvitusta edistettäessä ja ensisijainen pyrkimys on silloin saada kaavaprosessi myönteiseen päätökseen. Oikeudenmukaisuus ei ole absoluuttisesti määriteltävissä, vaan rajaukset ja tarkastelunäkökulmat on suhteellistettava siihen, mitä tehdään ja millä tavoin asian kanssa edetään. Ratkaisuyritykset ja politiikkatoimet aiheuttavat vääjäämättä monenlaisia vaikutuksia: hyödyllisiä, neutraaleja ja haitallisia, suoria ja välillisiä, ennakoituja ja odottamattomia. Toimien – tai toimimattomuuden – vaikutuspiiri kattaa ihmisiä läheltä kaukaa.
Prosessiin liittyvät ongelmat
Jo ennen kuin varsinainen kaavoitusprosessi käynnistyy törmätään tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ongelmiin. Jos et ole pöydässä, olet todennäköisesti ruokalistalla, pätee tässäkin asiassa
Tasa-arvoisuus
- Hanke käynnistyy julkisuuden ulkopuolella.
- Kaavoitussopimuksen hyväksyminen valmistellaan ilman julkista keskustelua
- Soveltuvista alueista ei ole käyty/käydä ennakollista keskustelua
- Hankekaavoituksella ja hankeyhtiöllä vahvat kytkökset ja yhteinen tavoite
- Hankkeeseen ladataan ulkoisia odotuksia
Yhdenvertaisuus
- Omistamiaan alueita voi ja saa vuokrata
- Haitankärsijöiden mahdollisuudet hyötyä eivät ole yhtäläisiä, menetykset henkilökohtaisia
- Haitat kohdistuvat suoraan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen
- Yhteisöllisyyden ja keskinäisen luottamuksen ja avunsaannin särkymisen pelko eriyttää
- Aikaisen vaiheen vaikuttaminen mahdotonta
Ympäristövaikutusten ja kaavoituksen arviointiprosessin vaiheet
Monikaan ihminen ei joudu useaan eri kertaan perehtymään siihen, millaisin vaihein isot hankkeet etenevät. Kaavoitusprosessin rinnalla kulkevan ympäristövaikutusten arvioinnin rooli on eittämättä tärkeä asiantuntijatahon rooli, jonka tehtävänä on huolehtia vaikutusten laadun arvioinnista, pitää huolta, että varsinainen hanke ei etene kuitenkaan salassa. Hän myös kokoaa sekä asiantuntijatahojen mielipiteitä ja lausuntoja että niiden lausuntoja, joihin hanke vaikuttaa. Lopuksi annetun perustellun päätelmän riittävästä huomioimisesta vastaavat kuntapäättäjät. Kaavoitussopimuksen hyväksynnän jälkeen juna kuntien ja kaupunkien päätöksenteossa alkaa kuitenkin kulkea kiihtyvällä tahdilla ja mikäli riittävyyttä halutaan mittauttaa, on edessä oikeusprosessit.
Tasa-arvo
- Hankeyhtiöillä on ylivertaiset resurssit
- Valmisteluprosessi toistuu ja kopioituu hankkeesta toiseen
- Hyväksyttävyyden saavuttamiseksi käytetään muutosjohtamisen kaltaista menettelyä
- Hanke käsittelee ja tiivistää palautteen
- Palaute saadaan tulkittuna, tiivistettynä ja hankkeen puolelta hankkeelle kielteiset seikat valmiiksi torjuttuna
- Hanke perustellaan yleisellä edulla
Yhdenvertaisuus
- Valmistelu luisuu etäälle
- Ensikertaiisuus/ ainutkertailsuus, ei valmiutta ymmärtää eroja
- Vaihtoehtoisten mahdollisuuksien hahmottaminen vaatii aikaa ja osaamista
- Palautetta ei käsitellä avoimesti puntaroiden
- Tuhatsivuisiin arviointikoosteisiin tutustuminen on vaativaa ja vaikutusten kohdentumisen merkittävyyden arviointi vaikea haastaa ja kuntapäätökset syntyvät hankekaavoittajan esittelystä
Hankeprosessien vaiheita ollaan vähentämässä
Edellä kuvattu tuulivoimarakentamisen päätöksenteko koetaan monista syistä epäreiluksi ja päätöksentekoon vaikuttaminen erittäin vaikeaksi. Hankevaihtoehdoilla ei useinkaan ole merkityksellistä eroa. Kuulemispalaute tiivistyy useassa vaiheessa ja supistuu viimeiseksi hankekaavoittajan pöydällä kaavamerkinnöiksi ja määräyksiksi ja arviointi on etäällä sekä kuntapäättäjistä että kuntalaisista. Kaavoitusprosessin aikana kuntalaiset eivät myöskään saa tietoa siitä, missä määrin asioita, joista on mielipiteit annettu, ollaan huomioimassa varsinaiseen kaavaan. Kaavat ovat voimassa kunnes niitä muutetaan. Kaavojen purkaminen teolllisuusvarauksiin voi olla myös hankalaa. Sen vuoksi hankkeiden suhteen ei voida jäädä odottamaan sitä, millaiseksi sähkömarkkinat ja uusiutuvan energian volyymi lopulta kasvaa.
Tuulivoiman suunnitteluoppaan päivitystä odotetaan edelleen
Suomi on edetty kiivaasti kohti uusiutuvan energian hankkeiden päätöksentekoa, ottamatta varovaisuusperiaatteita riittävällä tavalla huomioon. Yllä oleva karttamallinne kertoo, miten esimerkiksi kolmen eri tuuli- ja aurinkovoimahankkeen lähivaikutusalue osuu 2-5 km etäisyydellä päällekkäin juuri yhdistyksemme alueella olevalle luonnonarvokeskittymälle ja luonnonsuojelulailla suojatulle Häädetkeitaalle, jonka lajiston suojelun tarpeet edellyttävät häiriöttömämpää elinpiiriä ja suojelualueet keskinäisen kytkeytyvyyden säilymistä.
Tuulivoimarakentamista koskeva ohjeisto on auttamatta vanhentunut ja on jo yli 12 vuotta vanha. Uudistus olisi välttämätön, sillä tällä hetkellä rakentamislupiin johtava yleiskaavoitus etenee hallitsemattomasti vääristä syistä. Teollisen tuuli- ja aurinkovoiman koon ja tehon kasvu ja sen aiheuttamien vaikutusten ml. yhteisvaikutusten arviointi on osoittanut kiireellisen tarpeensa. Ohjeisto on ollut kommentoitavana jo vuoden 2023 aikana. Aikaa viimeistelyyn olisi siis ollut.
Päivitettyyn versioon on tarkoitus lisätä omat osiot tuulivoimarakentamisen vaikutusten arvioinnille luontoa, suurpetoja ja metsäpeuraa koskien. Päivityksen odotetaan edellyttävän sitä, että entistä paremmin huomioidaan sekä ekologiset verkostot että yhteystarpeet ja tuulivoimarakentamisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen. Ekologisilla yhteyksillä tarkoitetaan esimerkiksi viher-tai muita käytäviä, joita pitkin kasvi-ja eläinlajien siirtyminen helpottuu. Myös useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutusten arvioinnista annettavaa ohjeistusta tullaan kuulemisvaiheen aineiston perusteella syventämään. Erityistä huomioita kiinnitetään niihin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat ihmisiin, eläimistöön, luonnon ja luonnon ydinaluesiin ja niiden välisiin yhteyksiin.
Haitinkankaan tuuli-ja aurinkovoiman hankealueen sijoittamisen ja vaikutusarvioinnin suurimmat kipupisteet löytyvät edellä luetellusta.
Reiluuden vaikutusarvioinnissa tulisi huomioida myös tulevia sukupolvia ja eiinhimillisiä
toimijoita, jotka eivät kykene kommunikoimaan toiveistaan ja tarpeistaan
Oikeuden järjestelmän on kohdattava ekologinen, ilmastotieteellinen ja muu luonnontieteellinen tutkimus sekä sen pohjalta muodostetut luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevat suositukset.
Luonnonarvot ja monimuotoisuuskato ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole subjektiivisia mielipidekysymyksiä.
Luonnontieteeltä piiloon jää paljon piiloon siitä, millä tavoin epäreiluuden kokemukset muotoutuvat. Syyllistymisen tunteista on puhuttu paljon kun luonnontieteellisesti välttämättömistä syistä on välttämätöntä korjata sitä, miten ihminen käyttää ympäristöä. Jos ihminen käyttää vihreän siirtymän varjolla ympäristöään väärin ja harkitsematta, tehdään myös monella tapaa väärin. Lyömäaseena osoitetaan syyllisiä tai ihmiset itse syyllistyvät. Epäreiluuden kokemusta synnyttävien syntymekanismien tunnistamien on silloin tarpeen.
Aikaisemmassa kuvassa oikeudenmukaisuus tai reiluus on jaoteltu hyvittävään, tunnustavaan ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen sekä jako-oikeudenmukaisuuteen ja näitä avataan lyhyesti. Lisäksi kaaviossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että hyvittävän oikeudenmukaisuuden tulisi suuntautua myös tulevaisuutta kohden.
Vähintä, mitä kunnissa voitaisiin tehdä, on vaikusten kohtuulllistaminen. Yhdenkään kuntalaisen ei pitäisi joutua kokemaan saarroksiin joutumista ja monesta ilmansuunnasta kohdistuville lähivaikutushaitoille.
Herkästi häiriintyvät ja uhanalaiset lajit
Tuulivoima heikentää paikallisluontoa.
Luken tekemän kirjallisuusselvityksen mukaan 63 % linnuista, 72 % lepakoista ja 67 % maanisäkkäistä vältteli tuulivoima-alueita ja siirtyi kauemmas. Vaikutus ulottui aina viiteen kilometriin saakka. Tuulivoimaloiden vaikutuksista Suomen oloissa tai korkeiden ja suuritehoisen teollisen tuulivoiman vaikutuksista ei ole saatavissa toistaiseksi tutkittua tietoa. Ylipäätään niin kookkaista tuulivoimalaloista, joita nyt suunnitellaan ja kaavoitetaan, ei ole mistään vielä saatavissa täsmätietoa.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella johdonmukaisimmin alueiden lähivaikutusalueelta siirtyivät pois kurjet, pöllöt ja porot. Myös metsäkanalinnut häiriintyvät niin, että välttelevät voimala-aluetta usein kilometrin etäisyydelle saakka. Linnut ylipäätään ovat herkästi vältteleviä. Niin petolinnut, kahlaajat kuin sorsa- ja varpuslinnut ottavat etäisyyttä.
Maakotka
Maakotka kuuluu erityisen riskiryhmään. Ylä-Satakunnan kotkareviirit ovat todellisessa vaarassa. Pirkanmaan vastuulajiksi määritelty maakotka esiintyy harvalukuisena myös Satakunnan puolella. Se on erittäin pitkäikäinen ja herkästi häiriintyvä laji, joka saa poikasia vasta myöhemmällä iällä ja sen poikastuotto on pieni. Pirkanmaan lintutieteeliinen yhdistys on arvioinut, että jo yhden maakotkan törmääminen tuulivoimaan voi kääntää koko kotkapopulaation kannan laskuun elinalueensa eteläisellä rajalla. Törmääminen ei ole kuitenkaan maakotkan osalta kaikkein vaarallisinta. Teollisten energiantuotantoalueiden rakentuminen vähentää merkittävästi maakotkan saalistusalueita useiden voimalaitosten suuntaan, jonne maakotkan ravinnonhaku eri vuodenaikoina ja eri ravintotilanteissa suuntautuu. Tuulivoimaloiden jatkuva vyöhyke maakuntien rajoilla estää myös elinalueiden laajentumista. Satellittikotkahavainnot kertovat myös nuorten ja pariutumattomien kotkien elintavoista ja pohjoista Suomea suuremmasta reviirin koosta. Kaavoitussunnittelun kohteena olevien voimala-aleuiden tiheyden vuoksi maakotkatilanne arvioidaan alueellamme erittäin hälyttäväksi.
Metsäpeura
Metsäpeura kuuluu EU-direktiivin lajiluettelo II- mukaan niihin lajeihin, joista Suomella on myös erityinen vastuu. Seitsemisen ja Lauhavuoren metsäpeurojen tarhaaminen ja vapauttaminen EU:n Life- rahoitusohjelman tukemana tähtää siihen, että tulevien vuosikymmenten aikana Suomen metsäpeurakannan erilliset kannat löytävät toisensa, vahvistuvat geneettisesti ja voivat säilyä eläimistössämme. Tulevat vuosikymmenet osuvat samaan ajanjaksoon, joksi tuulivoiman elinkaarta nyt suunnitellaan ja rakennetaan. Suomen alkuperäislajistoon kuuluva ja maailman ainoa Saimaannorppaankin ainutlaatuisuutensa vuoksi vertautuva metsäpeurra omaa erittäin herkän kuuloaistin, jonka avulla se havainnoi suurpetojen aiheuttamaa vaaraa. Tuulivoiman aiheuttama ääniympäristön muutos ajaa metsäpeuran pois voimala-alueiden läheisyydestä. Se välttelee myös lineaarisia linjoja, joita maisemamuutos teollisen energiantuotannon läheisyydessä aiheuttaa, teitä ja voimajohtokäytäviä. Ylä-Satakunta on tarjonnut metsäpeuralle sopivaa elinympäristöä, suoalueille keskittyviä rauhaa ja yksityisyyttä tarjoavia vasomisalueita ja talvilaidunnukseen sopivia karukkokankaita. Malllinnukset osoittavat juuri Häädetkeitaan ja sen ympäristön olevan Etelä-Suomen paras potentiaalinen elin- ja vasomisalue. Ponnistelut ainutkertaisen alkuperäislajin säilyttämiseksi perustuvat kansainvälisiin ja velvoittaviin sopimuksiin elinympäristöjen säilyttämisen ja ennallistamisen osalta.
Muut lajit
Hankealueiden läheisyydessä moni laji välttelee voimalaitos alueita. On selvää, että alueen luonnontila köyhtyy itse alueella, mutta merkittävästä myös sen ympäristössä. Esimerkiksi kuvassa olevan hankealueden yhteisvaikutusalueella esiintyy kaikkia suurpetoja. Suurpetojen häiriintymisen ja elinalueiden menettäminen merkitsee myös sitä, että suurpetohavaintoja tullaan tekemään asutuilla alueilla enemmän. Pimeyden menettäminen, välke ja valohaitat voivat myös sekoittaa hyönteismaailman vuorokausirytmiä. Eri lajeille rakentamisesta, pirstoutumisesta ja hiljaisten alueiden menetyksistä aiheutuvia haittoja ei kokonaisuudessaan tunneta. Rakentamista tulisi sen vuoksi ohjata vähintään siten, että päällekkäisten alueiden haitat estetään rakennettavien alueiden rajoja etäännytetään toisistaan siten, että päällekkäistä lähialuevaikutusta hillitään.
Ihminen lajina lajien joukossa kokee kiistatta myös häiriötä ja ympäristömenetyksiä. 350 metrinen voimala näkyy 9,5 km etäisyydelle ja sen massiivisuus lähimpien kilometrien päässä dominoi koko maisemaa. Erityisesti avoimien alueiden äärellä, kuten järvien rannoilla menetetään kipeälläkin tavalla suomalaiseen kulttuuriin ja luontoon kuuluvia maisema-arvoja.
Myös aurinkovoimaloiden rakentamisen opas uupuu edelleen
Aurinkovoimaloiden rakentamisen ohjaukseen ei ole valtakunnallista ohjetta tai ns. maantapaa, eikä oikeuskäytäntöä. Käytännöissä maakuntien, kuntien ja ELY-keskusten välillä on eroja ja luvitusta tehdään kaikilla tasoilla. Pinta-alaltaan pienehköt alueet voidaan toteuttaa erilaisin rakentamisen luvituksen käytännöin, mutta jo keskisuuret pinta-alat tarvitsevat vähintään kaavoituksen tukea. Tällä hetkellä 200 ha:n aurinkovoimala-alue on pinta-alaltaan suurin ja edellyttää kunnilta vähintään kaavoitusta, jos alueen voidaan ennakoida aiheuttavan selvitystarpeita. Aurinkovoimala-alueen suunnittelun haasteellisuutta tulee arvioiduttaa myös Ely-keskuksella, joka tekee vähintään YVA-harkinta-arvion. Aurinkovoimalaoiden varaamat pinta-alat ovat kasvussa ja silloin YVA-menettely vaiheineen on välttämätön.
Teollinen aurinkovoimakenttä vaatii paljon pinta-alaa. Aurinkovoimaloita voidaan perustaa kuitenkin alueille, joille tuulivoima ei sovi. Parhaita aurinkovoiman sijoituspaikkoja ovat alueet, jotka ovat olleet rakennetussa käytössä tai peltoaloilla, joilla ei ole viljelykäyttötarvetta. Aurinkovoimalan karkea tuotto voidaan arvioida siten, että 0,8 ha:n alalta voi teoreettisesti laskea 1MW tuoton. 1 MWp eli niin sanottu piikkiteho, mikä tarkoittaa aurinkovoimalan enimmillään tuottaman tehon määrä, voidaan arvioida vaativan noin 1,5 ha pinta-alaa, mutta tähän vaikuttaa teknologia, paneelien suuntaus ja sääolosuhteet ja mahdolliset varjostukset alueella. Metsäisille alueille aurinkovoimalaa ei tulisi sijoittaa, sillä se poistaa hiilensidonnan ja maaperän hiilivarastoa ja suoalueille perustettuna hiilivarasto alkaa hapettua ja muodostaa khk- päästöjä. Laajoille voimala-alueille perustettavat paneelirivistöt tarkoittavat satojen tuhansien paneelien asentamista, ja satoja kilometrejä paneelirivistöjä ja niiden kaapelointia. Alueita myös useimmiten aidataan turvallisuusyistä ja ne tarvitsevat huoltoteitä.
Turvetuotannosta poistuneen alueen käyttö aurinkovoimalana
Turvetuotannosta poistuneen alueen turve tulisi olla nostettuna niin loppuun, että kivennäismaa on lähellä. Silloin vältytään haitallisilta maaperäpäästöiltä, jotka jatkuvat koko aurinkovoimalan elinkaaren ajan, mikäli alueelle on jäänyt turvepaksuutta. Turvepaksuus, joka voi vaihdella alueella, tulee siis tuntea hyvin, sillä se aiheuttaa myös koko tuotannon ajan vesistöpäästöjä. Lisäksi alueella saattaa olla vettyviä aloja, joiden kuivana pitäminen edellyttää pumppausta ja siksi turvetuotannon aikaisia ja uusia vesiensuojelurakenteita tarvitaan. Erityisen kuormittavia vaihe on rakennusvaihe. Alueiden valmistelu, kivien poisto, tasaaminen, mahdollisesti uudelleen ojittaminen, kaapeleiden kaivuu ja koneilla kulku aiheuttavat merkittävän vesistöpäästökuormituksen. Lisäksi pehmeä alusta saattaa tarvita järeää perustamista. Turvetuotantoalueiden huoltotiet tulee suunnitella myös palontorjuntaan soveltuviksi, mikä voi lisätä merkittävästi myös kivennäisainetarvetta. Turvetuotantoalueen vesistöpäästöt jatkuvat llisäksi koko aurinkovoimalan elinkaaren ajan ja paneelien pinnalta valuva vesi aiheuttaa eroosiota. Näin turvetuotannon aikainen vesistökuormitus alapuolisiin järviin ja jokiin jatkuu ja lisää kymmenillä vuosilla sitä aikaa, joka aiheuttaa kuormittavuutta toisaalle. Elinkaaren päättyessä alue kuormittaa uuden huomattavan jakson. Turvepintaiselle aurinkovoima-aluetta on myös hankala saada kasvittumaan niin, että se sitoisi orgaanisen maaperän ja lieventäisi sekä vesistö- että ilmastohaittoja.
Turvetuotantoalueet eivät siten ole automaattisesti hyviä aurinkovoimaloiden sijoituspaikkoja, vaan niiden kesken tulee tehdä huolellista sijoituspaikka-arviointia.
Aurinkovoimaloiden aiheuttamat linnustohaitat tunnetaan toistaiseksi huonosti. Vesipintoja ja kosteikkojen läheisyydessä linnuilla voi olla vaikeutta tunnistaa paneelikenttien heijastumat vesistöistä. Paneelikentät houkuttelevat myös hyönteisiä ja ne puolestaan voivat olla kutsuvia lintujen kannalta. Alueiden aitaaminen muodostaa kulkuesteitä. Isojen kenttien sähköliitynnät ovat hankalammin hoidettavia. Alueella syntyy myös paahteisuutta joka aiheuttaa ilmavirtauksia ja tuulisuutta. Turvemaaperällä myös pölyn leviäminen on mahdollista. Aurinkokentillä käytetään myös paljon materiaaleja. Materiaalien määrä aiheuttaa rakentamis- ja purkuvaiheissa runsasta liikkumista alueella ja kierrätykseen päätyvien paneelien määrä voi kasvaa mittavaksi.
Monimuotoisuuden ydinalueet
Suoluonnon monet kasvot
Vesistöjen ja harjujen ketjuja
