Luontokadon hillitsemisen avainperiaate
Ekologinen kestävyys edellyttää luontokadon hillintää ja alueiden yhdyskuntien, energianhuollon ja liikenneverkon kehittämistä niin, että luonto ja sen tarvitsemat yhteydet huomioidaan. Silloin ravintoverkot, populaatiot ja niiden moninaisuus ja luontotyypien rakenne kannattelevat elämää. Eristyneillä alueilla elämä hiipuu.
Entä, mikä on reilua ja kestävää siirtymää? Tunnustetaanko, että teollisuusalueiden rakentaminen keskelle maaseutu- ja järvimaisemia eivät kohtele oikeudenmukaisesti asujia, kiinteistönomistajia eikä ympäristöä. Oikeus tietää hankkeiden viriämisestä koskee vain hyvin rajallista määrää kiinteistönomistajia. Kaavoitusaloitteet hyväksytään ilman avointa harkintaa ja vaikutusarvioinnin rooli jää irralliseksi.
Ilmastokriisi ja luontokato
Ilmastokriisi ja luontokato ovat saman ongelman kaksi puolta, joita ei voi ratkaista erikseen toisesta riippumatta. Ekologinen kestävyys edellyttää luontokadon hillintää ja alueiden yhdyskuntien, energianhuollon ja liikenneverkon kehittämistä niin, että luonto ja sen tarvitsemat yhteydet huomioidaan.
Luontokadon hillinnän tärkein avainperiaate toteutuu, kun laajoja ihmistoiminnan ulkopuolella olevia luonnonalueita säilytetään määrätietoisesti ja niiden väliin jää laajempia ja niitä täydentäviä pienialaisempia luonnontilaansa tai monimuotoisuuttaan säilyttäneitä alueita kytkemään alueet toisiinsa.
Häiriintyvät lajit
Häiriintyvissä lajeissa on monia harvinaistuvia ja uhanalaisia lajeja, joista monet ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Häiriintyvissä lajeissa on monia harvinaistuvia ja uhanalaisia lajeja, mutta myös lajeja, joita aiemmin on totuttu näkemään myös enemmän ihmisen lähiympäristöissä. Ympäröivää luontoamme ei tule myydä uusiutuvan energian hankkeille millä hinnalla ja seurauksilla hyvänsä.
Lue lisää Häädetkeitaasta
Reilu ja kestävä siirtymää
Vihreässä siirtymässä syntyy ristiriitoja ilmasto- ja luontotavoitteiden välillä, jos uusiutuvan
energian rakentamisessa ei pidetä huolta luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kestävyydellä ja reiluudella ymmärretään ympäristöoikeudenmukaisuuden tunnustamisen ja vaikutusten kohtuullistamisen tarve. Ilmastonmuutoksen hillintää tulee tehdä rehdisti ja ulottaa toimet useille sektoreille. Jos perustamme päätöksemme toisaalla käytettävien resurssien tuottamiseen kohtelemalla kaltoin arvokkainta ympäristöämme, teemme väärin tulevia sukupolvia kohtaan. Luonnon menettäminen maaseutumaisessa ja luonnonläheisissä asuin- ja vapaa-ajan asumisen ympäristöissä on myös alueemme ihmisten hyvinvointia merkittävästi heikentävä tekijä.
Jättämällä siirtymä teollisen energiantuotannon varaan pestään kädet ja sysätään sekä luontohaitat että epäreiluus pois mielistä. Ilmastokriisi ja luontokato edellyttävät näkökulmien avartamista. Kuntien luonnon monimuotoisuuden tilaa on selvitetty ja se on saatavilla. Metsien tilasta on laadittu useita arvioita. Suoluonnon tila on selvillä. Myös ihmistoiminnan aiheuttama luonnontilan ja luonnon elvyttäminen on tullut ajankohtaiseksi. Omaa kulutuskäyttäytymistä tulisi katso uusin silmin. Kunnissa tulisi tehdä uusiutuvan energian käytön katselmus näkökulmien avartamiseksi.
Kuva: Alue ja Ympäristö-lehti 2023 . Alue ja ympäristölehti on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä monitieteinen aikakauslehti, jota julkaisevat Alue- ja ympäristötutkimuksen seura ry sekä Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura ry.
Millaiset prosessit takaavat reilun kohtelun
Oikeudenmukaisuus ei ole absoluuttisesti määriteltävissä, vaan rajaukset ja tarkastelunäkökulmat on suhteellistettava siihen, mitä tehdään ja millä tavoin asian kanssa edetään. Ratkaisuyritykset ja politiikkatoimet aiheuttavat vääjäämättä monenlaisia vaikutuksia: hyödyllisiä, neutraaleja ja haitallisia, suoria ja välillisiä, ennakoituja ja odottamattomia. Toimien – tai toimimattomuuden – vaikutuspiiri kattaa ihmisiä läheltä kaukaa.
Tuulivoiman luvitus toteutuu kuntakaavoituksella. Kaavoitus ostetaan hankekaavoitusyhtiöltä ja kustannukset jaetaan sopimuksen mukaan sekä kunnan että hankkeen takana olevan yhtiön kesken. Hankeyhtiö ja hankekaavoittaja toimivat tiiviissä yhteistyössä luvitusta edistettäessä ja ensisijainen pyrkimys ja tavoite on silloin saada kaavaprosessi myönteiseen päätökseen. Tälle tahtovoimaa kunnassa tulee suhteuttaa sillä harkinnalla, jonka kuntien kaavoitusmonopoli kunnille tarjoaa.
Prosessiin liittyvät ongelmat
Jo ennen kuin varsinainen kaavoitusprosessi käynnistyy törmätään tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ongelmiin. Jos et ole pöydässä, olet todennäköisesti ruokalistalla, pätee tässäkin asiassa
Tasa-arvoisuuden ongelmia
- Hanke käynnistyy julkisuuden ulkopuolella.
- Kaavoitussopimuksen hyväksyminen valmistellaan ilman julkista keskustelua
- Soveltuvista alueista ei ole käyty/käydä ennakollista keskustelua
- Hankekaavoituksella ja hankeyhtiöllä vahvat kytkökset ja yhteinen tavoite
- Hankkeeseen ladataan ulkoisia ja osin katteettomia odotuksia
Yhdenvertaisuuden ongelmia
- Omistamiaan alueita voi ja saa vuokrata
- Haitankärsijöiden mahdollisuudet hyötyä eivät ole kuitenkaan yhtäläisiä, menetykset henkilökohtaisia
- Haitat kohdistuvat suoraan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen ja omaisuuden arvoon
- Aikaisen vaiheen vaikuttaminen mahdotonta
- Yhteisöllisyyden ja keskinäisen luottamuksen ja avunsaannin särkymisen pelko hiljentää
Ympäristövaikutusten ja kaavoituksen arviointiprosessin vaiheet
Ympäristövaikutusten arviointiprosessi , kuten kaavoitusprosessi sattuvat yhden ihmisen kohdalle harvoin. Monikaan ei joudu useaan eri kertaan perehtymään siihen, millaisin vaihein isot hankkeet etenevät. Kaavoitusprosessin rinnalla kulkevan ympäristövaikutusten arvioinnin rooli on eittämättä tärkeä. Yhdysviranomaisen tehtävänä on huolehtia vaikutusten laadun arvioinnista, pitää huolta, että varsinainen hanke ei etene kuitenkaan salassa. Hän myös kokoaa sekä asiantuntijatahojen mielipiteitä ja lausuntoja että niiden lausuntoja, joihin hanke vaikuttaa. Lopuksi annetun perustellun päätelmän riittävästä huomioimisesta vastaavat kuitenkin kuntapäättäjät.
Kaavoitussopimuksen hyväksynnän jälkeen juna kuntien ja kaupunkien päätöksenteossa alkaa kuitenkin kulkea kiihtyvällä tahdilla ja mikäli riittävyyttä halutaan mittauttaa, on edessä oikeusprosessit. Vaikuttamisen jatkumosta tulee pitkä niiden kohdalla, jotka yrittävät saada ääntään kuuluviin.
Tasa-arvon ongelmia
- Hankeyhtiöillä on ylivertaiset resurssit
- Valmisteluprosessi toistuu ja kopioituu hankkeesta toiseen
- Hyväksyttävyyden saavuttamiseksi käytetään muutosjohtamisen kaltaista menettelyä, totuttamista
- Hankekaaavoitus käsittelee ja tiivistää palautteen
- Palaute saadaan tulkittuna, tiivistettynä ja hankkeen puolelta hankkeelle kielteiset seikat valmiiksi torjuttuna
- Hanke perustellaan kansallisesti/globaalisti tarkasteltavalla yleisellä edulla
Yhdenvertaisuuden ongelmia
- Valmistelu luisuu etäälle pois paikkakunnalta
- Ensikertaiisuus/ ainutkertaisuus, ei anna valmiuksia ymmärtää tarkasti/kriittisesti
- Vaihtoehtoisten mahdollisuuksien hahmottaminen vaatii aikaa ja osaamista
- Palautetta ei käsitellä avoimesti puntaroiden, ja erkaantuu kuntapäättäjiltä
- Tuhatsivuisiin arviointikoosteisiin tutustuminen on vaativaa
- vaikutusten kohdentumisen merkittävyyttä on vaikea haastaa. Kuntapäätökset syntyvät hankekaavoittajan esittelystä
Hankeprosessien vaiheita ollaan vähentämässä
Tuulivoimarakentamisen päätöksenteko koetaan monista syistä epäreiluksi ja päätöksentekoon vaikuttaminen erittäin vaikeaksi. Tilanne ei muodostu paremmaksi sillä, että hankeprosesseja sujuvoitetaan ja vaiheita vähennetään. Jo nyt sekä esittely että päätöksenteko kunnissa on ulkoistettu hankekaavoittajan ja hanketoimijan näkemysten kuunteluksi.
Siitä huolimatta, että hankkeessa kuullaan ja kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitä, kuulemispalaute käsitellään ja tiivistetään useassa vaiheessa ja selvitykset ja mielipiteet supistuvat viimeiseksi hankekaavoittajan pöydällä kaavamerkinnöiksi ja määräyksiksi ja arviointi on etäällä sekä kuntapäättäjistä että kuntalaisista.
Kaavoitusprosessin aikana kuntalaiset eivät myöskään saa tietoa siitä, missä määrin asioita, joista on mielipiteitä on lausuttu, aiotaan huomioida varsinaista kaavaa laadittaessa. Hankevaihtoehdoilla ei useinkaan ole merkityksellistä eroa
YVA-viranomaisen yksityiskohtaisenkin perustellun päätelmän huomioonottaminen typistyy siihen, että valitaan näennäisesti pienempiä haittoja vähentämällä yksittäisiä voimaloita suunnitelmasta.
Kaavat ovat voimassa kunnes niitä muutetaan. Kaavojen purkaminen teolllisuusvarauksiin voi olla myös hankalaa. Millaiseksi sähkömarkkinat ja uusiutuvan energian volyymi lopulta kasvaa ja mitä Suomi lopulta hyötyy jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Runsaan sähköntarjonnan kuluttajat ja sähköä hyödyntävät laitokset saattavat olla kuitenkin merkittävässä määrin myös maamme rajojen ulkopuolella. Palvelinkeskustyyppiset rerittäin unsaasti sähköä kuluttavat laitokset palvelevat kuluttajia ympäri maailman, mutta eivät ehkä tuo mukanaan muuta vaurautta siinä määrin kuin odotetaan.
Tuulivoiman suunnitteluoppaan päivitystä odotetaan edelleen
Suomi on edetty kiivaasti kohti uusiutuvan energian hankkeiden päätöksentekoa, ottamatta varovaisuusperiaatteita riittävällä tavalla huomioon. Sivun alkukuvassa oleva karttamallinne kertoo, miten esimerkiksi kolmen eri tuuli- ja aurinkovoimahankkeen lähivaikutusalue osuu 2-5 km etäisyydellä päällekkäin juurikin alueella olevalle luonnonarvokeskittymälle ja luonnonsuojelulailla suojatulle Häädetkeitaalle, jonka lajiston suojelun tarpeet edellyttävät häiriöttömämpää elinpiiriä ja suojelualueet keskinäisen kytkeytyvyyden säilymistä.
Auttamatta vanhentunut tuulivoimarakentamisen opas on jo yli 12 vuotta vanha
Tuulivoimarakentamista koskeva ohjeisto on auttamatta vanhentunut ja on jo yli 12 vuotta vanha. Uudistus olisi välttämätön, sillä tällä hetkellä rakentamislupiin johtava yleiskaavoitus etenee hallitsemattomasti vääristä syistä. Teollisen tuuli- ja aurinkovoiman koon ja tehon kasvu ja sen aiheuttamien vaikutusten ml. yhteisvaikutusten arviointi on osoittanut kiireellisen tarpeensa. Ohjeisto on ollut kommentoitavana jo vuoden 2023 aikana. Aikaa viimeistelyyn olisi siis ollut.
Ekologiset yhteystarpeet ja yhteisvaikutusarviointien syventäminen
Päivitettyyn versioon on tarkoitus lisätä omat osiot tuulivoimarakentamisen vaikutusten arvioinnille luontoa, suurpetoja ja metsäpeuraa koskien. Päivityksen odotetaan edellyttävän sitä, että entistä paremmin huomioidaan sekä ekologiset verkostot että yhteystarpeet ja tuulivoimarakentamisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen. Ekologisilla yhteyksillä tarkoitetaan esimerkiksi viher-tai muita käytäviä, joita pitkin kasvi-ja eläinlajien siirtyminen helpottuu. Myös useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutusten arvioinnista annettavaa ohjeistusta tullaan kuulemisvaiheen aineiston perusteella syventämään. Erityistä huomioita kiinnitetään niihin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat ihmisiin, eläimistöön, luonnon ja luonnon ydinaluesiin ja niiden välisiin yhteyksiin.
Haitinkankaan hanke ja `vihreä´ siirtymä
Haitinkankaan tuuli-ja aurinkovoiman hankealueen sijoittamisen ja vaikutusarvioinnin suurimmat kipupisteet löytyvät edellisestä kappaleesta. Oikeusjärjestelmän on kohdattava ekologinen, ilmastotieteellinen ja muu luonnontieteellinen tutkimus sekä sen pohjalta muodostetut luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevat suositukset. Luonnonarvot ja monimuotoisuuskato ja siihen liittyvät kysymykset eivät ole subjektiivisia mielipidekysymyksiä.
Syyllistymisen tunteista on puhuttu paljon, kun luonnontieteellisesti välttämättömistä syistä on välttämätöntä korjata sitä, miten ihminen käyttää ympäristöä. Jos ihminen käyttää vihreän siirtymän varjolla ympäristöään väärin ja harkitsematta, tehdään myös monella tapaa väärin. Lyömäaseena osoitetaan syyllisiä tai ihmiset syyllistyvät itse. Luonnontieteeltä jää kuitenkin paljon piiloon siitä, millä tavoin epäreiluuden kokemukset muotoutuvat. Epäreiluuden kokemusta synnyttävien syntymekanismien tunnistamien on silloin tarpeen.
Aikaisemmassa kuvassa oikeudenmukaisuus tai reiluus on jaoteltu hyvittävään, tunnustavaan ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen sekä jako-oikeudenmukaisuuteen ja näitä avataan lyhyesti. Lisäksi kaaviossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että hyvittävän oikeudenmukaisuuden tulisi suuntautua myös tulevaisuutta kohden.
Vähintä, mitä kunnissa voitaisiin tehdä, on vaikusten kohtuulllistaminen. Yhdenkään kuntalaisen ei pitäisi joutua kokemaan saarroksiin joutumista ja monesta ilmansuunnasta kohdistuville lähivaikutushaitoille. Vaikutusarvioinnissa tulisi huomioida myös tulevia sukupolvia ja ei inhimillisiä toimijoita, jotka eivät kykene kommunikoimaan toiveistaan ja tarpeistaan.
Myös aurinkovoimaloiden rakentamisen opas uupuu edelleen
Aurinkovoimaloiden rakentamisen ohjaukseen ei ole valtakunnallista ohjetta tai ns. maantapaa, eikä oikeuskäytäntöä. Käytännöissä maakuntien, kuntien ja ELY-keskusten välillä on eroja ja luvitusta tehdään kaikilla tasoilla. Pinta-alaltaan pienehköt alueet voidaan toteuttaa erilaisin rakentamisen luvituksen käytännöin, mutta jo keskisuuret pinta-alat tarvitsevat vähintään kaavoituksen tukea. Tällä hetkellä 200 ha:n aurinkovoimala-alue on pinta-alaltaan suurin ja edellyttää kunnilta vähintään kaavoitusta, jos alueen voidaan ennakoida aiheuttavan selvitystarpeita. Aurinkovoimala-alueen suunnittelun haasteellisuutta tulee arvioiduttaa myös Ely-keskuksella, joka tekee vähintään YVA-harkinta-arvion. Aurinkovoimalaoiden varaamat pinta-alat ovat kasvussa ja silloin YVA-menettely vaiheineen on välttämätön.
Teollinen aurinkovoimakenttä vaatii paljon pinta-alaa.
Parhaita aurinkovoiman sijoituspaikkoja ovat alueet, jotka ovat olleet rakennetussa käytössä tai peltoaloilla, joilla ei ole viljelykäyttötarvetta. Aurinkovoimalan karkea tuotto voidaan arvioida siten, että 0,8 ha:n alalta voi teoreettisesti laskea 1MW tuoton. 1 MWp eli niin sanottu piikkiteho, mikä tarkoittaa aurinkovoimalan enimmillään tuottaman tehon määrä, voidaan arvioida vaativan noin 1,5 ha pinta-alaa, mutta tähän vaikuttaa teknologia, paneelien suuntaus ja sääolosuhteet ja mahdolliset varjostukset alueella.
Laajoille voimala-alueille perustettavat paneelirivistöt tarkoittavat satojen tuhansien paneelien asentamista, ja satoja kilometrejä paneelirivistöjä ja niiden kaapelointia. Alueita myös useimmiten aidataan turvallisuusyistä ja ne tarvitsevat huoltoteitä.
Aurinkovoimaloita voidaan perustaa kuitenkin alueille, joille teollisen energiantuotannon tuulivoima ei sovi. Metsäisille alueille aurinkovoimalaa ei tulisi sijoittaa, sillä se poistaa hiilensidonnan ja maaperän hiilivarastoa ja suoalueille perustettuna hiilivarasto alkaa hapettua ja muodostaa khk- päästöjä. Entisille turvetuotantoaluielle perustaminen edellyttäisi sitä että alueelle ei ole jäänyt jäännösturvetta.
Turvetuotannosta poistuneen alueen käyttö aurinkovoimalana
Turvetuotannosta poistuneen alueen turve tulisi olla nostettuna niin loppuun, että kivennäismaa on lähellä. Silloin vältytään haitallisilta maaperäpäästöiltä, jotka jatkuvat koko aurinkovoimalan elinkaaren ajan, mikäli alueelle on jäänyt turvepaksuutta. Turvepaksuus, joka voi vaihdella alueella, tulee siis tuntea hyvin, sillä se aiheuttaa myös koko tuotannon ajan vesistöpäästöjä. Lisäksi alueella saattaa olla vettyviä aloja, joiden kuivana pitäminen edellyttää pumppausta ja siksi turvetuotannon aikaisia ja uusia vesiensuojelurakenteita tarvitaan. Erityisen kuormittavia vaihe on rakennusvaihe. Alueiden valmistelu, kivien poisto, tasaaminen, mahdollisesti uudelleen ojittaminen, kaapeleiden kaivuu ja koneilla kulku aiheuttavat merkittävän vesistöpäästökuormituksen. Lisäksi pehmeä alusta saattaa tarvita järeää perustamista.
Turvetuotantoalueiden huoltotiet tulee suunnitella myös palontorjuntaan soveltuviksi, mikä voi lisätä merkittävästi myös kivennäisainetarvetta. Turvetuotantoalueen vesistöpäästöt jatkuvat llisäksi koko aurinkovoimalan elinkaaren ajan ja paneelien pinnalta valuva vesi aiheuttaa eroosiota. Näin turvetuotannon aikainen vesistökuormitus alapuolisiin järviin ja jokiin jatkuu ja lisää kymmenillä vuosilla sitä aikaa, joka aiheuttaa kuormittavuutta toisaalle. Elinkaaren päättyessä alue kuormittaa uuden huomattavan jakson. Turvepintaiselle aurinkovoima-aluetta on myös hankala saada kasvittumaan niin, että se sitoisi orgaanisen maaperän ja lieventäisi sekä vesistö- että ilmastohaittoja.
Turvetuotantoalueet eivät siten ole automaattisesti hyviä aurinkovoimaloiden sijoituspaikkoja, vaan niiden kesken tulee tehdä huolellista sijoituspaikka-arviointia.
Aurinkovoimaloiden aiheuttamat linnustohaitat tunnetaan toistaiseksi huonosti. Vesipintoja ja kosteikkojen läheisyydessä linnuilla voi olla vaikeutta tunnistaa paneelikenttien heijastumat vesistöistä. Paneelikentät houkuttelevat myös hyönteisiä ja ne puolestaan voivat olla kutsuvia lintujen kannalta. Alueiden aitaaminen muodostaa kulkuesteitä. Isojen kenttien sähköliitynnät ovat hankalammin hoidettavia. Alueella syntyy myös paahteisuutta joka aiheuttaa ilmavirtauksia ja tuulisuutta. Turvemaaperällä myös pölyn leviäminen on mahdollista. Aurinkokentillä käytetään myös paljon materiaaleja. Materiaalien määrä aiheuttaa rakentamis- ja purkuvaiheissa runsasta liikkumista alueella ja kierrätykseen päätyvien paneelien määrä voi kasvaa mittavaksi.
Monimuotoisuuden ydinalueet
Suoluonnon monet kasvot
Vesistöjen ja harjujen ketjuja
