Herkästi häiriintyvät lajit
Linnut kuuluvat Suomen uhanalaisimpiin lajiryhmiin. Niistä 35 % on uhanalaisia. Tuulivoimaa ei tulisi sijoittaa herkimpien lajien elinympäristöjen eikä kosteikkojen läheisyyteen. Merkittävimpiä haittoja aiheutuu häirintä- eli pelotusvaikutuksista, joiden vuoksi linnut välttävät voimala-alueita ja joutuvat siirtymään huonolaatuisimmille alueille ruokailemaan.
Myös nisäkkäissä on herkästi häiriintyviä luonnonrauhaa vaativia lajeja.
Herkästi häiriintyvät ja uhanalaiset lajit
Häirintävaikutusten merkittävyyden on havaittu kasvavan lintujen koon ja vesiympäristön suosimisen lisääntyessä. Avoimet alueet, kuten suoympäristöt lisäävät tuulivoiman näkyvyyttä. Liityntäverkot ja verkkolinjat muodostavat myös linnustolle haittoja.
Maakotkan laajat saalistusreviirit saattavat olla jopa 300 neliökilometrin laajuisia. Maakotkien riski törmätä tuulivoimaloihin on merkittävä ja erityisen sensitiivistä harkinnan tulee olla esiintymisalueiden rajoilla. Vähäinenkin pitkäikäisen ja myöhäisessä iässä lisääntyvän maakotkan lisäkuolleisuus ja alhainen poikastuotto heikentää kannan elinkykyä erityisesti eteläisen Suomen alueella, sillä 90 % koko maakotkakannastamme pesii Pohjois-Suomessa. Maakotka on juuri tästä syystä Pirkanmaan vastuulaji.
Vesi- ja kanalinnut häiriintyvät niin ikään voimala-alueista. Herkästi häiriintyviä direktiivilajeja ovat myös metsäpeura ja susi. Edellä mainittujen lisäksi myös liito-oravat ja lepakot ovat lajeja, joiden lisääntymis-ja lepopaikkojen häiritseminen on luonnonsuojelulain vastaista.
Tuulivoima köyhdyttää paikallisluontoa
Luken tekemän kirjallisuusselvityksen mukaan 63 % linnuista, 72 % lepakoista ja 67 % maanisäkkäistä vältteli tuulivoima-alueita ja siirtyi kauemmas. Vaikutus ulottui aina viiteen kilometriin saakka. Tuulivoimaloiden vaikutuksista
Tutkimuskirjallisuuden perusteella johdonmukaisimmin alueiden lähivaikutusalueelta siirtyivät pois kurjet, pöllöt ja porot. Myös metsäkanalinnut häiriintyvät niin, että ne välttelevät voimala-aluetta usein kilometrin etäisyydelle saakka. Niin petolinnut, kahlaajat kuin sorsa- ja varpuslinnut ottavat etäisyyttä.
OnePlanetin 2025 Uusiutuvat ry:lle koostamanselvityksen perustella lintujen on havaittu välttelevän tuulivoimaloita noin 40 %:ssa kansainvälisiä tutkimustapauksia. Etenkin kurkilajien, pöllöjen ja kanalintujen osalta vaikutukset voivat ulottua useiden kilometrien päähän, mikä viittaa siihen, että kyseisten lajiryhmien toiminnallisten elinympäristöjen laatu on heikentynyt tuulivoimarakentamisen läheisyydessä. Koostetutkimuksissa on havaittu, että tuulivoimalle herkimmät lintulajiryhmät ovat vesilinnut, petolinnut ja kanalinnut. Rakentamisen aikainen häiriövaikutus sekä metsäisten elinympäristöjen pirstoutuminen arvioidaan linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutuksiksi Suomen metsäisissä elinympäristöissä, vaikka asiasta ei olekaan Suomen oloissa vielä merkittävissä määrin tutkimustietoa. Tuulivoimaloiden läheisyyden on lisäksi arvioitu heikentävän runsaslintuisten kosteikkojen laatua. Lisäksi luonnonsuojelusta vastaavat viranomaistahot ovat huomauttaneet, että useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksista lintupopulaatioihin ei vielä tiedetä riittävästi.
(Lähde: OnePlanet 2025, Tuuli-ja aurinkovoiman luontovaikutukset- selvitys)
Myös monet nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaloita ja pyrkivät siirtymään pois tuulivoima-alueilta, mikä uhkaa pienentää populaatiokokoja etenkin alueilla, joille sijoittuu suuria määriä tuulivoimaa. Maalla liikkuvien nisäkkäiden siirtymisestä tuulivoima-alueilta on vielä suhteellisen vähän tutkimusta Suomesta. Tuotantoalueiden näkyvyydellä, ympäröivien alueiden avoimuudella, syntyvällä melulla sekä maisemavaikutuksilla, joihin liittyy sekä roottorien liikettä että valon määrän lisääntymistä, lineaarisia linjoja ja melua, on ilmeisenä vaarana aiheuttaa välttämiskäytöstä.
Suomen oloissa tai korkeiden ja suuritehoisen teollisen tuulivoiman vaikutuksista ei ole saatavissa toistaiseksi tutkittua tietoa. Ylipäätään niin kookkaista tuulivoimalaloista, joita nyt suunnitellaan ja kaavoitetaan, ei ole mistään vielä saatavissa täsmätietoa.
Maakotka
Maakotka kuuluu erityisen riskiryhmään. Ylä-Satakunnan kotkareviirit ovat todellisessa vaarassa. Pirkanmaan vastuulajiksi määritelty maakotka esiintyy harvalukuisena myös Satakunnan puolella. Se on erittäin pitkäikäinen ja herkästi häiriintyvä laji, joka saa poikasia vasta myöhemmällä iällä ja sen poikastuotto on pieni. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on arvioinut, että jo yhden maakotkan törmääminen tuulivoimaan voi kääntää koko kotkapopulaation kannan laskuun elinalueensa eteläisellä rajalla. Törmääminen ei ole kuitenkaan maakotkan osalta kaikkein vaarallisinta. Teollisten energiantuotantoalueiden rakentuminen vähentää merkittävästi maakotkan saalistusalueita useiden voimalaitosten suuntaan, jonne maakotkan ravinnonhaku eri vuodenaikoina ja eri ravintotilanteissa suuntautuu. Tuulivoimaloiden jatkuva vyöhyke maakuntien rajoilla estää myös elinalueiden laajentumista. Satelliittikotkahavainnot kertovat myös nuorten ja pariutumattomien kotkien elintavoista ja pohjoista Suomea suuremmasta reviirin koosta. Kaavoitussuunnittelun kohteena olevien voimala-aleuiden tiheyden vuoksi maakotkatilanne arvioidaan alueellamme erittäin hälyttäväksi.
Metsäpeura
Metsäpeura kuuluu EU-direktiivin lajiluettelo II- mukaan niihin lajeihin, joista Suomella on erityinen vastuu. Suomen alkuperäislajistoon kuuluva metsäpeura vertautuu ainutlaatuisuutensa vuoksi Saimaannorppaan.
Ylä-Satakunta on tarjonnut historiansa aikana metsäpeuralle sopivaa elinympäristöä, suoalueille keskittyviä rauhaa ja yksityisyyttä tarjoavia vasomisalueita ja talvilaidunnukseen sopivia karukkokankaita. Häädetkeitaan ja sen ympäristön suojelualueet tarjoavat sitä yhä. Malllinnukset osoittavat juuri Häädetkeitaan ja sen ympäristön olevan Etelä-Suomen parasta potentiaalista elin- ja vasomisaluetta. Ponnistelut ainutkertaisen alkuperäislajin säilyttämiseksi perustuvat sekä luontodirektiiviin että kansainvälisiin ja velvoittaviin sopimuksiin elinympäristöjen säilyttämisen ja ennallistamisen osalta.
Seitsemisen ja Lauhavuoren metsäpeurojen tarhaaminen ja vapauttaminen EU:n Life- rahoitusohjelman tukemana tähtää siihen, että tulevien vuosikymmenten aikana Suomen metsäpeurakannan erilliset kannat löytävät toisensa, vahvistuvat geneettisesti ja voivat säilyä eläimistössämme. Tulevat vuosikymmenet osuvat samaan ajanjaksoon, jollaiseksi tuulivoiman elinkaarta nyt suunnitellaan ja rakennetaan.
Metsäpeura omaa erittäin herkän kuuloaistin, jonka avulla se havainnoi suurpetojen aiheuttamaa vaaraa. Erityisen herkkiä peurat ovat tuulivoiman aiheuttamalle häiriölle vasomisaikaan, jolloin ne ovat ruotsalaisten tutkimusten perusteella siirtyneet kauemmaksi tuulivoima-alueista johtuen todennäköisesti voimaloiden äänen aiheuttavasta häiriötekijästä. Lisäksi melu voi vaikeuttaa peurojen kykyä havaita petoja, mikä saattaa olla yksi syy sille, että peuraeläimet välttelevät tuulivoimaloiden vaikutusalueita. Meluvaikutuksesta johtuvan karkotusvaikutuksen on havaittu ulottuvan peuraeläimillä jopa 9 kilometriin saakka vasomisaikaan. Se välttelee myös lineaarisia linjoja, joita maisemamuutos teollisen energiantuotannon läheisyydessä aiheuttaa, teitä ja voimajohtokäytäviä. Olemassa olevan tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tuulivoimaloiden ja muun ihmisen rakentaman infrastruktuurin yhteisvaikutukset pirstovat eläinten elinympäristöjä ja vähentävät kulkureittien, vasomisalueiden ja laidunten käyttöä.
Metsäpeurat liikkeellä
Lauhavuoresta vapautuneet metsäpeurat liikkeellä.
Lauhavuoren tarhat saavat uusia asukkaita maaliskuussa 2025, kun yli kaksi vuotta tyhjillään ollut metsäpeurojen totutustarhaan tuodaan viisi metsäpeurahirvasta ja yhdestä kahteen vaadinta. Kaikki eläimet vapautetaan luontoon kesällä.
Metsäpeurat kuvasi yhdistyksemme sihteeri Silja Suni
Muut lajit
Maankäyttövaikutusten arviointi sisältää paljon epävarmuuksia, etenkin jos huomioidaan epäsuoria ja ketjuuntuneita vaikutuksia. Suurpedot tarvitsevat laajoja reviirejä ja ovat herkkiä ihmistoiminnan aiheuttamille häiriöille. Tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa muutoksia suurten nisäkkäiden alueidenkäytössä, liikkumisessa ja vaelluksessa pirstoutumisen, elinympäristön laadun muuttumisen ja häiriöiden vuoksi. Välttelyn johdosta myös alueen ravintoverkoissa tapahtuu muutoksia. Metsäkauriiden ja rusakkojen on esimerkiksi havaittu välttelevän tuulivoima-alueita Puolassa ja todennäköisimpänä syynä alueiden välttelylle on todettu olevan tuulivoimaloista lähtevä ääni On selvää, että alueen luonnontila köyhtyy varsinaisella energiantuotantoalueella, mutta häiriövaikutuksen vuoksi myös sen ympäristössä.
Häädetkeitaan yhteisvaikutusalueella esiintyy kaikkia suurpetoja. Esimerkiksi juuri suden osalta olennaista ei ole vain voimalahankkeiden sijoittuminen eläimen reviirille, vaan myös vaikutukset suden saaliseläimiin. Tuulivoimaloiden vaikutuksia susiin on tutkittu verrattain vähän Suomen leveysasteilla. Suurpetojen häiriintymisen ja elinalueiden menettäminen merkitsee myös sitä, että suurpetohavaintoja tullaan tekemään asutuilla alueilla enemmän.
Pimeyden menettäminen, välke ja valohaitat voivat myös sekoittaa hyönteismaailman vuorokausirytmiä. Tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen voi heikentää edelleen lepakoiden ja mm liito-oravien elinympäristöjä.
Entisille turvetuotantoaluille, ojittamattomille suoalueille ja suometsiin perustettavat teollisen aurinkovoiman alueet aiheuttavat myös merkittävän vesistöpäästöjen riskin, sillä näillä alueilla saattaa olla vielä jäännösturvetta jäljellä, jopa runsaasti. Sen sijaan, että päättyvä turvetuotanto vähitellen alueiden kasvittumisen myötä hillitsisi vesistöpäästöjen määrää, aurinkovoima-alueiden rakentamisen ja purkamisen aikainen kuormitus voi olla hyvin turvetuotantoalueen perustamiseen verrattavaa ja suurta eikä kuorimitus lakkaa tuotannon aikanakaan. Alueita voidaan joutua pitämään kuivana myös pumppaamalla. Tämä puolestaan lisää alapuolisten vesistöjen humuskuormaa ja liettymistä edelleen. Erityistä haittaa aiheutetaan jo alueella esiintyville hyönteisille ja vesieliöstölle sekä alapuolisen vesistön kalastolle, erittäin uhanalaisille taimenen ja raakun elinympäristöille.
Saukko on Euroopan unioinin tiukkaa suojelua edellyttävä laji, euroopanmajava silmällä pidettävä alukuperäiseläimistöön kuuluva majavalaji.
Luontodirektiivilajit ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto
Luontodirektiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Lajin suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun sen ”kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.
Mitä LLP-paikat tarkoittavat ja milloin heikentämisen on tahallista?
Artiklan 12 kohdassa 1 sanotaan: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella.” Lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen niin tahallisesti, kuin tahattomasti on kiellettyä. Uusiutuvan energian rakentaminen tietoisena siitä, että aiheutuvia haittoja ei kyetä millään riittävillä tavoilla ehkäisemään on tahallista haitan aiheuttamista. Kun suojeltuja alueita ei voi siirtää energiantuotannon tieltä pois eikä niiden välisiä ekologisia yhteyksiä voida korvata siirtämällä keskittymiä ja niiden monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita toisaalle pois energiantuotannon tieltä, hankealueella tehtävien lievennystoimien riittävyys voidaan aiheellisesti kyseenalaistaa varsinkin, kun häiriöt kohdistuvat useilta alueilta päällekkäisinä aivan lähivaikutusalueiden sisällä tai jopa alueella tai alueessa kiinni, kuten Häädetkeitaan ja sitä ympäröivän suojelualuekeskittymän kohdalla on tapahtumassa.
Miten ekologinen toiminnallisuus ja hävityskielto liittyvät toisiinsa?
LLP- paikkoja selventävän tulkintaohjeen mukaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikennys- ja hävityskielto tähtää nimenomaan paikkojen ekologisen toiminnallisuuden ylläpitämiseen. Ekologinen toimivuus toteutuu, kun lisääntymis- ja levähdyspaikat täyttävät kaikki lisääntymisen tai levähtämisen onnistumiseen tarvittavat ekologiset vaatimukset. Ekologisen toimivuuden edellytyksestä seuraavat mm. käytön säännöllisyyteen ja riittävien kulkuyhteyksien suojeleminen osana lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Ekologiseen toimivuuteen liittyy myös se, että myös muut olennaiset resurssit kuten ravinnonsaanti ovat saatavuuden ja olosuhteiden osalta turvattuja, jotta ekologinen toimivuus toteutuu. Ekologisen toimivuuden arviointi perustuu siten resurssien saatavuuteen perustuva (engl. resource-based) tarkastelu, joka tehdään laji- ja tapauskohtaisesti.
Milloin suojelutaso arvioidaan suotuisaksi?
Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Suotuisan suojelutason saavuttaminen edellyttää, että levinneisyysalueen on oltava riittävä eikä se saa pienentyä, populaation tila on sellainen, että laji on elinkelpoinen myös pitkällä aikavälillä ja että elinympäristöjä on riittävästi.
Luonnonsuojelulaki 9/2023
Hyväksytyssä luonnonsuojelulain 9/2023 pykälässä 5 §:ssä Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivit pantiin täytäntöön. LSL:n 7 §:n varovaisuusperiaate edellyttää lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa huomioin kiinnittämistä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. 8 §:n pykälän mukaan viranomaisilta edellytetään, että he edistetävät toiminnassaan ympäristökasvatusta sekä kansalaisten, yksityisten ja julkisten toimijoiden ympäristötietoisuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Pykälän 11 § mukaisesti kunnan tulee edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan.
Hankealueen ulkopuoliset vaikutukset
Tuleeko hankkeen vaikutuksia arvioida myös hankealueen ulkopuolella?
Luonnonsuojelulain pykälän 35 § mukaisesti hankkeen vaikutuksia on arvioitava myös hankealueen ulkopuolella, jos hanke tai suunnitelma joko yksinään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.
Luonnonsuojelulain 7. ja 8. luku
Vuonna 2023 uudistunut luonnonsuojelulaki sisältää 7. luvussa luontotyyppien suojelua koskevat säädökset. 8. luvussa käsitellään eliölajien suojelua. Valtioneuvoston asetus 1066/2023 luonnonsuojelusta määrittelee sen, miten lakia tulee soveltaa.
Miten lajien uhanalaisuus määritellään?
Luonnonsuojeluasetuksella säädetään uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Asetuksen Eu-lintudirektiivin mukaiset muuttolinnut ovat Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja, joiden suojelemiseksi on toteutettava vastaavat toimenpiteet kuin liitteen I lajeille ja velvoite koskee säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Lintudirektiivin I-liitteessä on esitetty yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteen I lajeja ja niitä vastaavia muuttolintuja on Suomessa yhteensä 119 lajia eli niiden elinympäristöjen suojelemiseksi on perustettu Natura 2000 -alueita.
Mitä luonnonsuojeluasetuksen liitteet rauhoitetuista ja uhanalaisista lajeista sisältävät?
Luonnonsuojelulaista annetun asetuksen liitteissä luetellaan mm. koko maassa rauhoitetut ja uhanalaisiksi merkityt eliölajit eliölajiryhmittäin.
Liitteeseen 6 on merkitty suojeltavat uhanalaiset lajit ja lisäksi erityisesti suojeltavat on lisäksi merkitty *-merkinnällä . Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja ovat liitteessä 7 luetellut lajit.
Liitteessä 1 on lueteltu koko maassa rauhoitettuja eläinlajeja, joista löytyy mm jokihelmisimpukka eli raakku ja uhanalaisia perhosia ja sudenkorentoja ja erilaisia kovakuoriaiasia. Muissa liitteissä 2-5 on alueet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun etelä-ja pohjoispuoleisiin erotettu toisistaan ja liitteet 3-5 sisältää rauhoitetut kasvilajit.
Liitteen 6 mukaisia uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi liito-orava, pikkulepakko ja *ripsisiippa,
Liitteen 7 mukaisia Euroopan unionin tiukkaa suojelua vaativia uhanlaisia nisäkkäitä eläinlajeja ovat lisäksi mm ilves, karhu, saukko ja susi. Lisäksi on lueteltu uhanalaisia lepakkolajeja, matelijoita ja sammakkoeläimiä, kuten viita- ja rupisammako,
Uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten lintujen luettelo on pitkä. Niiden joukossa on runsaasti vesilintuja ja petolintuja, mutta myös uhanalaistuneita metsien ja maaseutumaisemien elinympäristöä hyödyntäviä lintuja
Petolintujen ja pöllöjen joukossa useita erittäin uhanalaisia lajeja
Häädetkeitaan alueella esiintyvissä uhanalaisissa petolintulajeissa on useita haukkoja. Mm erittäin uhanalainen mehiläishaukka. Suunniteltujen tuuli- ja aurinkovoimaloiden alueelta tavataan myös muita petolintuihin tai pöllöihin kuuluvia erittäin uhanalaisia lajeja. Sääksi on rauhoitettu luonnonsuojelulain (LSL 2023/9) nojalla. Suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu. Katso kuvien alapuolelta linkit eri lintulajiryhmiin. Laji. fi- sivuston tiedot ovat ajantasaisia ja luotettavia.
Kuvat: Kirsi Kaunisharju
Vesi- ja kosteikkolinnut
Soiden ja kosteikkojen pesimälinnut ovat taantuneet. Hyvälaatuisista soiden ja kosteikkojen elinalueista on pulaa. Toisaalla tämän sivuston pääsivuista alasivuineen keskitytään alueemme luonnontilaan ja sen yhteydessä viitataan verkosta löytyvään koko maata kattavaan Luonnontilan seurantasivustoon, luonnonympäristöjen tilaan ja sieltä näkyviin indikaattoreihin. Indikaattoritietojen perusteella erityisesti soiden ja kosteikkojen pesimälintujen määrä on vähentyntynyt merkittävästi.
Muutonaikaiset vahingot ja sähköverkkoihin takertuminen
Sääolosuhteet vaikuttavat hyvin paljon muuttolintujen kykyyn väistää tuulivoimaloita. Huonoissa sääolosuhteissa (esim. sumu tai sade) lintujen kyky havaita tuulivoimalat on rajoittuneempi, jolloin ne ajautuvat todennäköisemmin voimaloiden läheisyyteen. Sateella ja vastatuulessa linnut myös laskevat muuttokorkeuttaan, jolloin osa normaalisti korkeallakin muuttavista lajeista saattaa muuttaa törmäysriskikorkeudella tai sen alapuolella. Muuttolintujen käyttämät reitit vaihtelevat myös sekä säätekijöistä että lintujen käyttäytymisestä johtuen. Esimerkiksi hanhien muuttoreittien reuna-alueet vaihtelevat ja osuvat myös alueemme ylle. Kurkien osamuutot osuvat niin ikään alueellemme. Törmäykset voimalinjoihin, leveneviin ja tiheneviin ja myös rinnakkaisiin sähköverkkoihin aiheuttavat lintujen kuolemia. Ainoa kestävä ratkaisu lintujen suojelemiseksi ilmajohdoilta on sähköverkon maakaapelointi, mitä hankkeet eivät pitkien sähköverkkoliityntöjen ja kustannusten takia ole halukkaita suunnittelemaan.
Lue lisää linnuista
Tarkista uhanalaisuus oikeista lähteistä.
Suomen lajitietokeskus
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistyksen jmukaan alueemme teollisen energiantuotannon hankealueiden välittömällä vaikututusalueella on merkittävästi havaintoja niin erittäin uhanalaisista kuin erittäin uhanalaisista petolinnuista ja vesilinnuista. Osa hankkeista ympäröi lähietäisyydellä useasta eri ilmasuunnasta Pirkanmaan ja Satakunnan rajan tärkeimpiä linnustoalueita.
Petolinnut
Tästä suoraan petolintulistaukseen
Lähivaikutusalueiden päällekkäiset haitat tulee estää
Eri lajeille rakentamisesta, pirstoutumisesta ja hiljaisten alueiden menetyksistä aiheutuvia haittoja ei kokonaisuudessaan tunneta. Rakentamista tulisi sen vuoksi ohjata vähintään siten, että päällekkäisten alueiden haitat estetään rakennettavien alueiden rajoja etäännytetään toisistaan siten, että päällekkäistä lähialuevaikutusta hillitään.
Ihminen lajina lajien joukossa kokee kiistatta myös häiriötä ja ympäristömenetyksiä. 350 metrinen voimala näkyy 9,5 km etäisyydelle ja sen massiivisuus lähimpien kilometrien päässä dominoi koko maisemaa. Erityisesti avoimien alueiden äärellä, kuten järvien rannoilla menetetään kipeälläkin tavalla suomalaiseen kulttuuriin ja luontoon kuuluvia maisema-arvoja.
“ Kun suojeltuja alueita ei voi siirtää energiantuotannon tieltä pois eikä niiden välisiä ekologisia yhteyksiä voida korvata siirtämällä keskittymiä ja niiden monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita toisaalle, eivät myöskään mitkään lievenennyskeinot ole riittäviä aiheutettavien haittojen tahallisuuden kiistämiseksi.”
Arja Pihlaja
YSY