Herkästi häiriintyvät lajit
Linnut kuuluvat Suomen uhanalaisimpiin lajiryhmiin Niistä 35 % on uhanalaisia. Tuulivoimaa ei tulisi sijoittaa herkimpien lajien elinympäristöjen eikä kosteikkojen läheisyyteen. Merkittävimpiä haittoja aiheutuu häirintä- eli pelotusvaikutuksistä, joiden vuoksi linnut välttävät voimala-alueita ja joutuvat siirtymään huonolaatuisimmille alueille ruokailemaan.
Herkästi häiriintyvät ja uhanalaiset lajit
Häirintävaikutusten merkittävyyden on havaittu kasvavan lintujen koon ja vesiympäristön suosimisen lisääntyessä. Avoimet alueet, kuten suoympäristöt lisäävät tuulivoiman näkyvyyttä. Liityntäverkot ja verkkolinjat muodostavat myös linnustolle haittoja.
Maakotkan laajat saalistusreviirit, jotka saattavat olla jopa 300 neliökilometrin laajuisia. Maakotkien riski törmätä tuulivoimaloihin on merkittävä ja erityisen sensitiivistä harkinnan tulee olla esiintymisalueiden rajoilla. Vähäinenkin pitkäikäisen ja myöhäisessä iässä lisääntyvän maakotkan lisäkuolleisuus ja alhainen poikastuotto heikentää kannan elinkykyä erityisesti eteläisen Suomen alueella, sillä 90 % koko maakotkakannastamme pesii Pohjois-Suomessa. Maakotka on juuri tästä syystä Pirkanmaan vastuulaji.
Vesi- ja kanalinnut häiriintyvät niin ikään voimala-alueista. Herkästi häiriintyviä direktiivilajeja ovat myös metsäpeura ja susi. Edellä mainittujen lisäksi myös liito-oravat ja lepakot ovat lajeja, joiden lisääntymis-ja lepopaikkojen häiritseminen on luonnonsuojelulain vastaista.
Tuulivoima köyhdyttää paikallisluontoa
Luken tekemän kirjallisuusselvityksen mukaan 63 % linnuista, 72 % lepakoista ja 67 % maanisäkkäistä vältteli tuulivoima-alueita ja siirtyi kauemmas. Vaikutus ulottui aina viiteen kilometriin saakka. Tuulivoimaloiden vaikutuksista Suomen oloissa tai korkeiden ja suuritehoisen teollisen tuulivoiman vaikutuksista ei ole saatavissa toistaiseksi tutkittua tietoa. Ylipäätään niin kookkaista tuulivoimalaloista, joita nyt suunnitellaan ja kaavoitetaan, ei ole mistään vielä saatavissa täsmätietoa.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella johdonmukaisimmin alueiden lähivaikutusalueelta siirtyivät pois kurjet, pöllöt ja porot. Myös metsäkanalinnut häiriintyvät niin, että välttelevät voimala-aluetta usein kilometrin etäisyydelle saakka. Linnut ylipäätään ovat herkästi vältteleviä. Niin petolinnut, kahlaajat kuin sorsa- ja varpuslinnut ottavat etäisyyttä.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on noin 40 %:ssa tutkimustapauksissa havaittu lintujen välttävän tuulivoimaloita. Etenkin kurkilajien, pöllöjen ja kanalintujen osalta vaikutukset voivat ulottua useiden kilometrien päähän, mikä viittaa siihen, että kyseisten lajiryhmien toiminnallisten elinympäristöjen laatu
heikkenee tuulivoimarakentamisen myötä. Koostetutkimuksissa on havaittu, että tuulivoimalle herkimmät lintulajit ovat vesilinnut, petolinnut ja kanalinnut. Rakentamisen aikainen häiriövaikutus sekä metsäisten elinympäristöjen pirstoutuminen on arvioitu linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutuksiksi metsäisissä elinympäristöissä, vaikka asiasta ei olekaan Suomen oloissa vielä merkittävissä määrin tutkimustietoa. Tuulivoimaloiden läheisyyden on lisäksi arvioitu heikentävän runsaslintuisten kosteikkojen laatua. Lisäksi
viranomainen on huomauttanut, että useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksista lintupopulaatioihin ei vielä tiedetä riittävästi.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on tutkittu eri lajien käyttäytymistä tuulivoimaloiden lähettyvillä. Tutkimuksissa on havaittu, että monet nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaloita ja pyrkivät
siirtymään pois tuulivoima-alueilta, mikä uhkaa pienentää populaatiokokoja etenkin alueilla, joille sijoittuu suuria määriä tuulivoimaa. Suomen maalla liikkuvien nisäkkäiden siirtymisestä tuulivoima-alueilta
on vielä suhteellisen vähän tutkimusta olemassa. Alueiden näkyvyydellä, ympäröivien alueiden avoimuudella, syntyvällä melulla sekä maisemavaikutuksilla joihin liittyy sekä roottorien liikettä että valon määrän lisääntymistä, lineaarisia linjoja ja melua on ilmeisenä vaarana aiheuttaa välttämiskäytöstä.
Maakotka
Maakotka kuuluu erityisen riskiryhmään. Ylä-Satakunnan kotkareviirit ovat todellisessa vaarassa. Pirkanmaan vastuulajiksi määritelty maakotka esiintyy harvalukuisena myös Satakunnan puolella. Se on erittäin pitkäikäinen ja herkästi häiriintyvä laji, joka saa poikasia vasta myöhemmällä iällä ja sen poikastuotto on pieni. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on arvioinut, että jo yhden maakotkan törmääminen tuulivoimaan voi kääntää koko kotkapopulaation kannan laskuun elinalueensa eteläisellä rajalla. Törmääminen ei ole kuitenkaan maakotkan osalta kaikkein vaarallisinta. Teollisten energiantuotantoalueiden rakentuminen vähentää merkittävästi maakotkan saalistusalueita useiden voimalaitosten suuntaan, jonne maakotkan ravinnonhaku eri vuodenaikoina ja eri ravintotilanteissa suuntautuu. Tuulivoimaloiden jatkuva vyöhyke maakuntien rajoilla estää myös elinalueiden laajentumista. Satelliittikotkahavainnot kertovat myös nuorten ja pariutumattomien kotkien elintavoista ja pohjoista Suomea suuremmasta reviirin koosta. Kaavoitussuunnittelun kohteena olevien voimala-aleuiden tiheyden vuoksi maakotkatilanne arvioidaan alueellamme erittäin hälyttäväksi.
Metsäpeura
Metsäpeura kuuluu EU-direktiivin lajiluettelo II- mukaan niihin lajeihin, joista Suomella on erityinen vastuu. Suomen alkuperäislajistoon kuuluva metsäpeura vertautuu ainutlaatuisuutensa vuoksi Saimaannorppaan.
Ylä-Satakunta on tarjonnut historiansa aikana metsäpeuralle sopivaa elinympäristöä, suoalueille keskittyviä rauhaa ja yksityisyyttä tarjoavia vasomisalueita ja talvilaidunnukseen sopivia karukkokankaita. Häädetkeitaan ja sen ympäristön suojelualueet tarjoavat sitä yhä. Malllinnukset osoittavat juuri Häädetkeitaan ja sen ympäristön olevan Etelä-Suomen parasta potentiaalista elin- ja vasomisaluetta. Ponnistelut ainutkertaisen alkuperäislajin säilyttämiseksi perustuvat sekä luontodirektiiviin että kansainvälisiin ja velvoittaviin sopimuksiin elinympäristöjen säilyttämisen ja ennallistamisen osalta.
Seitsemisen ja Lauhavuoren metsäpeurojen tarhaaminen ja vapauttaminen EU:n Life- rahoitusohjelman tukemana tähtää siihen, että tulevien vuosikymmenten aikana Suomen metsäpeurakannan erilliset kannat löytävät toisensa, vahvistuvat geneettisesti ja voivat säilyä eläimistössämme. Tulevat vuosikymmenet osuvat samaan ajanjaksoon, jollaiseksi tuulivoiman elinkaarta nyt suunnitellaan ja rakennetaan.
Metsäpeura omaa erittäin herkän kuuloaistin, jonka avulla se havainnoi suurpetojen aiheuttamaa vaaraa. Erityisen herkkiä peurat ovat tuulivoiman aiheuttamalle häiriölle vasomisaikaan, jolloin ne ovat ruotsalaisten tutkimusten perusteella siirtyneet kauemmaksi tuulivoima-alueista johtuen todennäköisesti voimaloiden äänen aiheuttavasta häiriötekijästä. Lisäksi melu voi vaikeuttaa peurojen kykyä havaita petoja, mikä saattaa olla yksi syy sille, että peuraeläimet välttelevät tuulivoimaloiden vaikutusalueita. Tutkimuksissa on havaittu meluvaikutuksesta johtuvan karkotusvaikutuksen ulottuvan peuraeläimillä jopa 9 kilometrin päähän vasomisaikaan. Se välttelee myös lineaarisia linjoja, joita maisemamuutos teollisen energiantuotannon läheisyydessä aiheuttaa, teitä ja voimajohtokäytäviä. Tuulivoimaloiden vaikutuksista peuraeläimiin voi olemassa olevan tutkimuksen perusteella todeta, että tuulivoimaloiden ja muun ihmisen rakentaman infrastruktuurin yhteisvaikutukset pirstovat eläinten elinympäristöjä ja vähentävät kulkureittien, vasomisalueiden ja laidunten käyttöä.
Lauhavuoresta vapautuneet metsäpeurat liikkeellä.
Lauhavuoren tarhat saavat uusia asukkaita maaliskuussa 2025, kun yli kaksi vuotta tyhjillään ollut metsäpeurojen totutustarhaan tuodaan viisi metsäpeurahirvasta ja yhdestä kahteen vaadinta. Kaikki eläimet vapautetaan luontoon kesällä.
Metsäpeurat kuvasi yhdistyksemme sihteeri Silja Suni
Muut lajit
Maankäyttövaikutusten arviointi sisältää siten paljon epävarmuuksia, etenkin jos huomioidaan epäsuoria ja ketjuuntuneita vaikutuksia. Tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa muutoksia suurten
nisäkkäiden alueidenkäytössä ja vaelluskuvioissa pirstoutumisen, elinympäristön laadun muuttumisen ja häiriöiden vuoksi. Suurpedot tarvitsevat laajoja reviirejä ja ovat herkkiä ihmistoiminnan aiheuttamille häiriöille. Metsäkauriiden ja rusakkojen on esimerkiksi havaittu välttelevän tuulivoima-alueita Puolassa ja todennäköisimpänä syynä alueiden välttelylle on todettu olevan tuulivoimaloista lähtevä ääni. Välttelyn johdosta myös alueen ravintoverkoissa tapahtuu muutoksia. On selvää, että alueen luonnontila köyhtyy itse alueella, mutta merkittävästi myös sen ympäristössä.
Häädetkeitaan yhteisvaikutusalueella esiintyy kaikkia suurpetoja. Esimerkiksi juuri suden osalta olennaista ei ole vain voimalahankkeiden sijoittuminen eläimen reviirille, vaan myös vaikutukset suden saaliseläimiin. Tuulivoimaloiden vaikutuksia susiin on tutkittu verrattain vähän Suomen leveysasteilla
Suurpetojen häiriintymisen ja elinalueiden menettäminen merkitsee myös sitä, että suurpetohavaintoja tullaan tekemään asutuilla alueilla enemmän. Pimeyden menettäminen, välke ja valohaitat voivat myös sekoittaa hyönteismaailman vuorokausirytmiä. Tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen voi heikentää edelleen lepakoiden ja mm liito-oravien elinympäristöjä.
Lähivaikutusalueiden päällekkäiset haitat tulee estää
Eri lajeille rakentamisesta, pirstoutumisesta ja hiljaisten alueiden menetyksistä aiheutuvia haittoja ei kokonaisuudessaan tunneta. Rakentamista tulisi sen vuoksi ohjata vähintään siten, että päällekkäisten alueiden haitat estetään rakennettavien alueiden rajoja etäännytetään toisistaan siten, että päällekkäistä lähialuevaikutusta hillitään.
Ihminen lajina lajien joukossa kokee kiistatta myös häiriötä ja ympäristömenetyksiä. 350 metrinen voimala näkyy 9,5 km etäisyydelle ja sen massiivisuus lähimpien kilometrien päässä dominoi koko maisemaa. Erityisesti avoimien alueiden äärellä, kuten järvien rannoilla menetetään kipeälläkin tavalla suomalaiseen kulttuuriin ja luontoon kuuluvia maisema-arvoja.
Luontodirektiivilajit ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto
Luontodirektiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Lajin suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun sen ”kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö.
Artiklan 12 kohdassa 1 sanotaan: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella.” Lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen niin tahallisesti, kuin tahattomasti on kiellettyä. Uusiutuvan energian rakentaminen tietoisena siitä, että aiheutuvia haittoja ei kyetä millään riittävillä tavoilla ehkäisemään on tahallista haitan aiheuttamista. Mitkään lievenennyskeinot eivät ole riittäviä, kun suojeltuja alueita ei voi siirtää energiantuotannon tieltä pois eikä niiden välisiä ekologisia yhteyksiä voida korvata siirtämällä keskittymiä ja niiden monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita toisaalle pois energiantuotannon tieltä.
Tulkintaohjeessa esitetään, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikennys- ja hävityskielto tähtää nimenomaan paikkojen ekologisen toiminnallisuuden ylläpitämiseen. Ekologinen toimivuus toteutuu, kun lisääntymis- ja levähdyspaikat täyttävät kaikki lisääntymisen tai levähtämisen onnistumiseen tarvittavat ekologiset vaatimukset. Ekologisen toimivuuden edellytyksestä seuraavat mm. käytön säännöllisyyteen ja riittävien kulkuyhteyksien suojeleminen osana lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Ekologiseen toimivuuteen liittyy myös se, että myös muut olennaiset resurssit kuten ravinnonsaanti ovat saatavuuden ja olosuhteiden osalta turvattuja, jotta ekologinen toimivuus toteutuu. Ekologisen toimivuuden arviointi perustuu siten resurssien saatavuuteen perustuva (engl. resource-based) tarkastelu, joka tehdään laji- ja tapauskohtaisesti.
Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. Suotuisan suojelutason saavuttaminen edellyttää, että levinneisyysalueen on oltava riittävä eikä se saa pienentyä, populaation tila on sellainen, että laji on elinkelpoinen myös pitkällä aikavälillä ja että elinympäristöjä on riittävästi.
Luonnonsuojelulaki 9/2023
Hyväksytyssä luonnonsuojelulain 9/2023 pykälässä 5 §:ssä Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivit pantiin täytäntöön. 7 §:ssä varovaisuusperiaate edellyttää lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa huomioin kiinnittämistä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. 8 §:ssä viranomaisilta edellytetään, että he edistetävät toiminnassaan ympäristökasvatusta sekä kansalaisten, yksityisten ja julkisten toimijoiden ympäristötietoisuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. 11 §:n mukaisesti kunnan tulee edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan.
Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi
Luonnonsuojelulain pykälän 35 mukaisesti hankkeen vaikutuksia on arvioitava myös hankealueen ulkopuolella, jos hanke tai suunnitelma joko yksinään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.
Luonnonsuojelulain 7. ja 8. luku
Vuonna 2023 uudistunut luonnonsuojelulaki sisältää 7. luvussa luontotyyppien suojelua koskevat säädökset. 8. luvussa käsitellään eliölajien suojelua. Valtioneuvoston asetus 1066/2023 luonnonsuojelusta määrittelee sen, miten lakia tulee soveltaa.
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Eu-lintudirektiivin mukaiset muuttolinnut ovat Suomessa säännöllisesti esiintyvät muuttavat lajit, joiden suojelemiseksi on toteutettava vastaavat toimenpiteet kuin liitteen I lajeille. Luonnonsuojelulaista annetun asetuksen liitteissä luetellaan mm. koko maassa rauhoitetut ja uhanalaisiksi merkityt eliölajit eliölajiryhmittäin. Liitteeseen 6 on merkitty suojeltavat uhanalaiset lajit ja lisäksi erityisesti suojeltavat on lisäksi merkitty *-merkinnällä . Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eliölajeja ovat liitteessä 7 luetellut lajit.
Liitteessä 1 on lueteltu koko maassa rauhoitettuja eläinlajeja, joista löytyy mm jokihelmisimpukka eli raakku ja uhanalaisia perhosia ja sudenkorentoja ja erilaisia kovakuoriaiasia. Muissa liitteissä 2-5 on alueet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun etelä-ja pohjoispuoleisiin erotettu toisistaan ja liiteet 3-5 sisältää rauhoitetut kasvilajit.
Liitteen 6 mukaisia uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi liito-orava, pikkulepakko ja *ripsisiippa,
Liitteen 7 mukaisia Euroopan unionin tiukkaa suohjelua vaativia uhanlaisia nisäkkäitä eläinlajeja ovat lisäksi mm ilves, karhu, saukko ja susi. Lisäksi on lueteltu uhanalaisia lepakkolajeja, matelijoita ja sammakkoeläimiä, kuten viita- ja rupisammako,
Uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten lintujen luettelo on pitkä. Niiden joukossa on runsaasti vesilintuja ja petolintuja, mutta myös uhanalaistuneita metsien ja maaseutumaisemien elinympäristöä hyödyntäviä lintuja
Petolinnut, suurikokoiset linnut ja kahlaajat
Sääksi on rauhoitettu
Rauhoitettu luonnonsuojelulain (LSL 2023/9) nojalla. Suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.
Kuvat Kirsi Kaunisharju
Lue lisää linnuista
Tarkista uhanalaisuus oikeista lähteistä.
Suomen lajitietokeskus
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistyksen jmukaan alueemme teollisen energiantuotannon hankealueiden välittömällä vaikututusalueella on merkittävästi havaintoja niin erittäin uhanalaisista kuin erittäin uhanalaisista petolinnuista ja vesilinnuista. Osa hankkeista ympäröi lähietäisyydellä useasta eri ilmasuunnasta Pirkanmaan ja Satakunnan rajan tärkeimpiä linnustoalueita.
Petolinnut
Tästä suoraan petolintulistaukseen