Luontoarvot rikkana rokassa?
Eliöt ja eri lajit käyttävät luonnonmaisemaa eri tavoin. Ekologinen yhteys eli ekologinen kytkeytyvyys perustuu juuri siihen. Esimerkiksi etanan, liito-oravan, kotkan, voikukan tai metsäpeuran liikkuminen ja luonnonmaiseman käyttö eroavat toisistaan suuresti. Elinympäristöt köyhtyvät, pirstoutuvat ja eristyvät ja yhteyksien puuttuessa yksitoikkoistuvat tai häviävät.
Yhteyksien puuttuessa eristyminen koskee myös suojelun piirissä olevia alueita ja niitä tavanomaisen luonnon alueita, jotka ovat vielä säilyttäneet hyvän tilan ja joissa on monimuotoisuuden elementtejä jäljellä. Monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset eivät saa jäädä alisteiseksi rikaksi rokassa ja muiden intressien jalkoihin, kun luvitusta harkitaan.
Maankäytön vaikutusten arviointi
Maankäytön tehtävänä on hahmottaa, miten suojelualueverkoston väliset ekologiset yhteydet ja lajisto voivat säilyä. Selvitykset keskittyvät lähinnä uhanalaisiin tai suojeltuihin lajeihin ja luontotyyppeihin, jolloin “tavanomainen” ei-suojeltu luonto jää luontokartoitusten arvoluokkien ja luontovaikutusten ulkopuolelle. Myös ei-suojelluilla lajeilla on kuitenkin suuri merkitys. Ne ylläpitävät ekosysteemiprosesseja ja ovat ravintoverkon perusta.
Riittävän hyvälaatuisen pinta-alan säilyminen on yksi merkittävimmistä tekijöistä lajirikkauden ylläpitämisen kannalta. Havaintojen perusteella metsälintu- ja nisäkäslajien runsaus vähenee voimakkaasti, kun sopivan elinympäristön osuus putoaa 10-20 prosenttiin alkuperäisestä pinta-alasta (Söderman ym. 2012). Kun yksilöiden siirtyminen soveliaasta elinympäristöstä toiseen vaikeutuu, osa elinympäristöistä jää käyttämättä. Tämä voi johtaa lajin häviämiseen, vaikka sopivia elinympäristöjä olisi edelleen tarjolla.
Ekologinen yhteys on yleensä käytävämäinen ja yhdistää toisiinsa luonnon ydinalueita sekä pienempiä habitaatteja. Käytävän leveys vaihtelee muutaman sadan metrin ja kilometrien välillä riippuen muun muassa sijainnista ja alueen lajistosta. Ekologisen verkoston tavoitteena on mm. edistää luonnon toiminnallisen monimuotoisuuden säilyttämistä eri tasoilla, ehkäistä luonnonalueiden pirstoutumista, turvata luonnollisten tai myös muuttuneiden elinolosuhteiden säilyminen, mahdollistaa lajien liikkuminen eri elinalueiden välillä sekä varmistaa paikallisten populaatioiden geneettinen monimuotoisuus.
Toisiinsa kytkeytyvien käytävien ja suojelualeuiden mittakaavassa on eroja rakennettujen alueiden, ihmisen käytössä olevan yhdyskuntarakenteen ja toisaalta metsien, soiden ja järvien muodostamassa luonnonmaisemassa. Kaupunkien tiheästi asutuilla alueilla kyse voi olla tiealueiden ylityksestä tai tunneleista, puistojen välisistä jatkumoista. Mittakaavaa on suurennettava, kun arvioidaan suojelualueiden välisiä jatkumoita.
Yhteyksien säilyttämisen tulee olla kaikkien lupamenettelyjen ja kaavoitukset hyväksymisen edellytys, mikäli uhkaavasta monimuotoisuuskriisistä todella halutaan välttyä.
Vahvin kytkeytyvyys kulkee maata pitkin
Vahvin yhteys kulkee maata pitkin. Silloin eliön lisääntymiselle tai ainakin liikkumiselle soveltuva elinympäristö, vaikkapa metsä, jatkuu katkeamattomana. Rakenteellinen kytkeytyvyys on tärkeintä verraten hitaasti maata pitkin liikkuville eliöille kuten esimerkiksi käärmeille, sammakoille tai vaikkapa siilille. Myös liito-orava tarvitsee metsän rakenteellista kytkeytyvyyttä voidakseen siirtyä metsäalueiden välillä.
Toiminnallisesta kytkeytyvyydestä puhutaan silloin, kun kaksi aluetta ovat helposti saavutettavia, kun huomioidaan sekä alueiden välinen etäisyys että lajin liikkumis- ja havaintokyky. Nisäkkäät esimerkiksi tarvitsevat ravinnonhakuun, lisääntymiseen ja pesintään sopivia alueita ja elinympäristöjä siirtyessään . Lajit voivat edetä alueelta toiselle lentämällä, kuten linnut ja hyönteiset tai passiivisesti tuulen kuljettamana tai toisen eliön kuljettamana. Alueet voivat olla toiminnallisesti kytkeytyneitä, vaikka rakenteellinen kytkeytyvyys puuttuu.
Vesistöissä kytkeytyvyys on puolestaan vahvasti virtaaman suuntaamaa, tai tuulen ohjaamaa. Tierummut, padot tai voimalaitokset saattavat muodostaa täydellisiä liikkumisesteitä
Maakuntakaavamerkinnät
Pirkanmaan vaihemaakuntakaava Elonkirjo ja energia jättää ekologisten yhteyksien hahmottamisen hankekaavoituksen tehtäväksi. Satakunnan maakuntakaavaluonnoksessa viherverkkoyhteydet hahmotellaan seuraavasti:
”Ekologisilla yhteyksillä tarkoitetaan vaihtelevan levyisiä metsä- ja suovyöhykkeitä tai metsä-suo-pelto-ketjuja ja muita pääosin rakentamattomia maa- ja vesialueita, joiden kautta voidaan varmistaa suotuisien elinalueiden saavutettavuus epäsuotuisien alueiden poikki. Luontoarvot voivat koskea käytännössä mitä tahansa eliöryhmiä, esimerkiksi liito-oravia, linnustoa, kasvillisuutta ja luontotyyppejä sekä erilaisia geologisia muodostumia. Erityistä merkitystä on useiden eliöryhmien kannalta tärkeillä kokonaisuuksilla ja niiden yhteyksillä.”
Lähtökohdat Pirkanmaan ja Satakunnan maakuntakaavoissa ovat siis erilaiset. Kytkeytyvyyden parempi huomiointi suunnittelujärjestelmässä olisi mahdollista. Käytännössä luonnon monimuotoisuuteen ja ekologisiin yhteyksiin viitataan kaikissa annetuissa lausunnoissa. Ne tulisi tällöin myös selkeämmin osoittaa itse kaavan ja kaavamerkintöjen ja määräysten tasolla. Kiivaassa energiantuotannon kaavoituksessa yhteensovittaminen merkitsee kuntatalouden ja joiltain osin myös yksityisten etujen ylivertaisuutta ja siten jopa perusoikeuksia rikkovaa ympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden rikkomista ja ympäröivän luonnon harkitsematonta köyhdyttämistä.
”Monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat vain yksi, yleensä muille alisteinen rikka rokassa kaavoituksessa huomioon otettavien maankäyttöintressien joukossa” – kuvasi apulaisprofessori Aleksi Heinilä käytäntöä Suomen Akatemian järjestämässä keskustelutilaisuudessa 11.11.2024
Kaavojen laadinnan ja luvituksen harkintavalta
Kaavoja laativilla tahoilla on merkittävä liikkumavara sen suhteen, millaisia tavoitteita kaavoituksella halutaan edistää. Lisäksi ennakollisella harkinnalla kuten muullakin kuin oikeudellisesti sitovalla ohjauksella olisi mahdollista saada aikaan monimuotoisuuden kannalta suotuisia vaikutuksia. Yleis- ja asemakaavoissa ekologista kytkeytyvyyttä on mahdollista edistää /s-merkinnän avulla. Sitä voi käyttää minkä tahansa pääkäyttötarkoitusmerkinnän yhteydessä osoittamaan aluetta, jolla ympäristö säilytetään. Ilman suojelu- tai säilyttämismerkintöihin liittyviä määräyksiä esimerkiksi /s-merkinnöillä ei välttämättä ole rakentamis- ja muihin toimenpiteisiin ulottuvia vaikutuksia.
llmastonmuutoksen haittojen vähentämisen välttämättömyys kytkeytyy perus- ja ihmisoikeuksiin. Myös luontokatoa ja tarkoituksellista luonnon köyhdyttämistä voidaan tarkastella perusoikeuksien menettämisenä. Luontokadon vähentämisen välttämättömyys voivat kehittyä myös oikeudellisen tulkinnan kautta. Oikeusprosessit ovat kuitenkin raskaita teitä kuljettavaksi, kun saman voisi tehdä hyvällä harkintakyvyllä.
Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa. Suomalainen Tiedeakatamia 2024 Ranja Hautamäki, Aleksi Heinilä, Atte Moilanen, Juho Rajaniemi. Tietokooste on osa ympäristöministeriön toteuttamaa tiedeyhteistyötä, jonka tavoitteena oli vahvistaa tietopohjaa luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti ekologisen kytkeytyvyyden suhteesta alueidenkäytön ohjauskeinoihin ja suunnittelumenetelmiin.
Kaavoituksen osaamis-ja henkilövaje
Kaavoitusasiantuntijat tarvitsevat luonnonvarojen kestävään käyttöön, ilmastonmuutokseen sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvää osaamista. Kaavoitusosaamisesta on valtava puute. ”Vain” 38 %:ssa terveyskeskuksista on vajetta lääkäreistä, minkä lähes jokainen kuitenkin tuntee nahoissaan. Kuntasektorilla kaavoittajista on pulaa selvityksestä riippuen 60–67 %:ssa kunnista.
Samaan aikaan kun kärsitään sekä osaamisvajeesta, että henkilövajeesta, kunnat kaavoittavat hankekaavoituksella sirpalemaisittain suuria energiantuotantoalueita. Ulkoa ostettu hankekaavoitus pyritään viedään läpi tehokkaasti ja muutosjohtamisen keinoja käyttäen. Pahimmillaan kaavoitusta tehdään sirpalemaisesti kuntarajojen yli, mikä kertoo paitsi suuresta ymmärryksen puutteesta myös vauhtisokeudesta ja halusta tuottaa päätöspainetta.
Pirkanmaan maakuntakaavoituksessa korostuvat ylivertaisina muut yhteensovitettavat tarpeet ja niiden keinojen käyttöä, jotka olisivat mahdollisia jo nyt, lykätään aina vuoteen 2029 asti, johon tietomallinmukainen asetuksen muutoksen käyttöönotto on siirretty.
“ Kytkeytyvyys on lajikohtaista, mutta sen puute johtuu aina ihmisen toiminnasta. “
- Puskuroi ja yhdistä suojelualueita.
- Ylläpidä pinta-alaa ja ekologista tilaa.
- Älä heikennä tai pirsto parhaita alueita / verkostoja.