Marja Tuomiselle kultainen ansiomerkki
Kasvatustieteiden tohtori Marja Tuominen sai SLL:n puheenjohtaja Hanna Halmeenpään ja toiminnanjohtaja Tapani Veistolan ojentamana luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin Pohjoisten piirien tapaamisessa Kätkävaarassa 21.9.2024. Puoliso Lasse on saanut kultaisen ansiomerkin vuonna 2013. Luonto ja sen suojelu on olennainen osa heidän elämäänsä.
Marjan sanoin: ”Luonto on ollut meille aina elämäntapa ja elinkeino. Kun on tällainen hieno luonto niin sitä haluaa puolustaa, se on niin arvokasta.”
Marja ja Lasse tapasivat toisensa nuorina opiskelijoina Turun yliopistolla. Marjan pääaine oli matematiikka, Lasse opiskeli biologiaa. Jo opiskeluvaiheessa he tutustuivat Lappiin ja myöhemmin valmistuttuaan tekivät opettajan töitä eri puolilla Lappia, kunnes sitten vuonna 1976 asettuivat Meltosjärvelle yläasteen opettajiksi. Vuonna 1987 Tuomiset perustivat luonnontuotealan yrityksen, Tuomisen yrttitarhan. Marja erikoistui sieniin ja kulki ympäri Suomea esittelemässä sienituotteita. Hän myös koulutti yrtti-, sieni- ja marjaneuvojia. Yrityksen markkinointimatkat ulottuivat jopa Japaniin, jonne he veivät pohjoisen kotinsa teelaatuja. Matkoja tehtiin myös Venäjälle.
Ylitornion Luonto ry:n perustaminen
Lasse teki aloitteen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta 1970-luvun loppupuolella Ylitornion ja Pellon kuntien asukkaiden huolestuessa voimayhtiön suunnitelmista muuttaa Miekojärvi patoaltaaksi. Perustamiskokouksessa paikalliset eivät kuitenkaan hyväksyneet Lassea hallitukseen saatikka puheenjohtajaksi, koska he pitivät muualta tullutta ulkopuolisena. Seuraavana päivänä uusi puheenjohtaja soitti Lasselle, pahoitteli kyläläisten käytöstä ja kutsui Lassen yhdistyksen sihteeriksi. Siitä lähtien Tuomiset ovat olleet Suomen luonnonsuojeluliiton aktiivisia jäseniä, joko Ylitornion tai kahden kunnan yhteisessä yhdistyksessä, tällä hetkellä vuonna 2018 rekisteröidyssä Ylitornion – Pellon Luonto ry:ssä.
Näkyviä maamerkkejä yhdistyksen toiminnasta ovat Lassen Metsähallituksen maille ideoima Sompasen luontopolku, Mustilammen (kartassa Paljukanlampi) rannalle talkoilla rakennettu laavu ja Kilsille yhdistyksen ostamalle maapalalle samoin talkoilla rakennettu Luontotapio-niminen kämppä, joka edelleen palvelee luonnossa kulkijoita ja on vapaasti käytettävissä. Kämppä sijaitsee Natura 2000 -alueella, Kilsiaapa-Ristivuoma-soidensuojelualueella, joka kuuluu Suomen kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin.
Palokas
Palokkaalle ja sen ympäristöön suunniteltu uraanikultakobolttikaivos on huolestuttanut Tuomisia aina Arevan uraanilöydöstä lähtien vuodesta 2009. Ei uraani ole sieltä mihinkään hävinnyt, mutta nyt alueelle suunnitellaan kulta- ja kobolttikaivosta.
Vuonna 2015 luontoyhdistys järjesti Tuomisten johdolla yleisötilaisuuden alueen luonnosta ja kaivoksen vaikutuksista. Samana vuonna oli luontokartoitusleiri, jonka osallistujat majoittuivat Tuomisilla viikon verran. Silloin aluetta kartoitettiin tarkemmin, ja sen arvo nousikin silmissä. Alue on muun muassa viitasammakoiden sekä erilaisten kasvi-, sieni- ja kääpälajien elinympäristöä, ja kartoitusten aikana löydettiin uusia silmälläpidettävän tikankontin sekä vaarantuneen neidonkengän esiintymiä. Molemmat kasvit ovat rauhoitettuja koko Suomessa.
Vuoden 2020 alussa syntyi idea Lounais-Lapin erämaasta ja Palokkaalla vuosia retkeilleen ja siellä valokuvanneen Juhani Syväojan kanssa Lapin kolmiolle alettiin suunnitella Ylitornion, Tervolan, Tornion ja Rovaniemen kunnat yhdistävää kansallispuistoksi soveltuvaa aluetta. Yhdessä jo perustettujen luonnonsuojelualueiden kanssa, joita ovat Mustiaapa-Kaattasjärvi (sisältää Palokkaan), Kilsiaapa-Ristivuoma, Louevaara ja Romppaat, siitä muodostui 30 000 hehtaaria käsittävä kansallispuistoesitys, joka luovutettiin Ympäristöministeriölle huhtikuussa 2021. Alueen tunnettuuden lisäämiseksi Lasse ja Juhani toimittivat ”Ikimetsiä, rimpiä, villejä orkideoita ja poropolkuja” -nimisen kirjan, jossa kuvin ja tarinoin tuodaan esiin peräpohjalaista luontoa.
Teetuvalla kohdataan
Marjan ja Lassen Teetupa Meltosjärvellä on kesäisin palvellut erilaisten taideleirien ja Kirja kylässä -tapahtuman pitopaikkana. Kaukana kuntakeskuksesta se on koonnut kirjanystäviä kuuntelemaan sen kesän kirjailijavierasta ja tutustumaan paikalle tulleiden kirjamyyjien kirjoihin. Saman katon alla on pidetty maalauskursseja ja siellä voi tutustua Marjan maalauksiin ja Lassen ottamiin valokuviin.
Marja kirjoittaa mielellään ja vuosien varrella olemme saaneet lukea hänen kirjoituksiaan ja kolumnejaan paikallislehdestä. Eläkkeelle jäätyään Marja alkoi opiskella ja väitteli vuonna 2013 tohtoriksi Annikki Kariniemen luontosuhteesta. Hän onkin toiminut alusta asti tänä vuonna 25 vuotta täyttävän Annikki Kariniemi -kirjallisuusseuran puheenjohtajana sekä kesäisin vietettävän Annikki Kariniemi -viikon vetäjänä.
Tuomiset eivät hätäilleet, he ovat löytäneet Lappinsa ja Lapin luonnon, ja elävät omanlaistaan elämää. Oppilaista tuli kuin perheenjäseniä. Yhä Marja muistetaan meän luokanvalvojana.
