Esitys Pinsiönharjun pohjavedenottoluvan tarkistamiseksi raakkukannan turvaamiseksi
Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri sekä paikallisyhdistykset, Ylöjärven yhdistys mukaan lukien, esittävät Pirkanmaan ELY-keskukselle Tampereen kaupungin vedenottoluvan avaamista ja tarkistamista. Nykyisen luvan perusteiden ei katsota enää olevan ajankohtaisia ja nykyisellään vedenotto vaarantaa Pinsiön-Matalusjoen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan jatkumisen. Lue esitys kokonaisuudessaan alla.
PIRKANMAAN ELY-KESKUS
ASIA: Tampereen kaupungin Pinsiönharjun pohjavedenottoluvan avaaminen ja tarkistaminen Pinsiön-
Matalusjoen jokihelmisimpukan- eli raakkukannan turvaamiseksi.
Allekirjoittaneet Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja raakkuhabitaatin alueella toimivat
paikallisyhdistykset esittävät Pirkanmaan Ely-keskukselle vesilakia valvovana viranomaisena Tampereen
kaupungin Pinsiönharjun yli 50 vuotta vanhan pohjavedenottoluvan avaamista ja tarkistamista vastaamaan
nykylainsäädännön vaatimuksia siten, että vedenotto ei vaaranna uhanalaisen raakkukannan suojelua
Pinsiön-Matalusjoella turvaamalla joessa riittävä vesimäärä ja virtaama.
Viitaten vesilain 3. luvun 21§ 2. valvontavelvoitteeseen ja ympäristölainsäädännön täydelliseen
muuttumiseen sekä joessa vuosikymmenien aikana tutkimuksissa todettuun raakkukantaa vakavasti
uhkaavaan joen vesiekologisen tilan huononemiseen, pyydämme asian esityksemme
viranomaiskäsittelystä kirjalliset päätökset muutoksenhakuohjeineen.
Viittaamme 19. 4. 2021 Pinsiön-Matalusjoen kalastusyhdistyksen puheenjohtajan ja kahden kuntalaisen
Pirkanmaan Ely-keskukselle tekemään esitykseen, johon esityksemme perusteluissa yhdymme. Viittaamme
myös Ely-keskuksen 17.6. 2021 antamaan vastineeseen ja lausuntoon, jossa sivuutetaan pohjavedenoton
pitkäkestoiset haitat Pinsiön-Matalusjoen ekologiseen tilaan ja nykylainsäädännön vaatimuksiin tilanteen
korjaamiseksi.
Vuonna 1969 myönnetyllä vesilain mukaisella vedenottoluvalla ja vuonna 1976 rakennetulla
pohjavedenotolla on ollut tutkimuksiin perustuen kiistaton vaikutus Pinsiön-Matalusjoen tilaan ja joessa
elävään jokihelmisimpukkapopulaatioon ja joen purotaimenkannan elinolosuhteisiin. 1980-luvulta lähtien
tehtyjen useiden tutkimushavaintojen perusteella raakkujen lisääntyminen loppui pohjaveden
pumppauksen alettua harjualueelta. Syynä on ollut vesimäärän huomattava väheneminen joessa, josta
seurauksena on ollut mm. raakkuyhdyskunnissa tapahtunutta raakkujen jäätymistä ja vastaavasti
poikastuotantoon pysyvästi vakuttanutta veden lämpenemistä kesäaikaan sekä pohjan liettymistä.
Edellä esitetyin perustein vesilain 3. luvun 21§ antaa valvontaviranomaiselle oikeuden hakea luvan
muuttamista, johon Ely-keskus ei ole 17.6. 2021 antamassaan lausunnossa katsonut olevan tarvetta.
Pykälän 2. kohdan mukaan perusteet muutoksenhaulle kuitenkin syntyy, jos hankkeen toteuttamisesta
lupamääräysten mukaisesti aiheutuu olosuhteiden muutosten vuoksi vaikutuksia, joita ei muutoin voida
riittävästi torjua. Haitalliset vaikutukset jokihelmisimpukalle vedenotosta ovat kiistattomat ja pääasiallinen
syy on veden vähyys joessa.
Pinsiön-Matalusjoki on kuitenkin tyypillinen harjualueen pohjavesien purkujoki, jonka vesiekologinen tila ja
vesimäärän sekä virtaaman riittävyys on geologisinkin perustein lähes täysin kiinni Pinsiön harjun
pohjavesivarannoista ja niiden purkautumisesta Pinsiön lähteen kautta Pinsiön-Matalusjokeen. Onkin aivan
selvää, että ainoa keino palauttaa joen raakku- ja purotaimenkannan elinvoimaisuus ja lisääntymiskyky, on
turvata Pinsiönlähteestä Pinsiön-Matalusjokeen harjualueelta tulevan vesimäärän riittävyys. Nykyinen
määrä 1000 m3 vuorokaudessa, jolla Tampereen vesi pumppaa vettä lähteeseen, on osoittautunut täysin
riittämättömäksi. Kaksi muuta Pirkanmaan raakkujokea saavat vetensä yläpuolisista vesistöistä.
Olosuhteet Tampereen vesihuollon kannalta ovat olennaisesti muuttuneet 50 vuodessa ja kaikki ne syyt,
mitkä lupaehdoissa on mainittu vedenoton tarveperusteeksi eivät nykytilanteessa ole enää valideja. Luvan
tarveperusteet ja lupaehdot ovat pääosin vanhentuneet. Nykytilanteessa kriisivarantoperuste korostuukin
ja sitä taustaa vasten Pinsiön-Matalusjoen tilan kohentamiselle ei pitäisi olla Tampereen vesihuollon
kannalta esteitä.
Lupaehtojen ensimmäinen kohta on selkeästi kirjoitettu siten, että vedenottoa jatketaan siihen saakka,
kunnes vedenhankinta on kokonaisuudessaan selvitetty. Tampereen kaupunkiseudun vesistöjen
vesihuollon kokonaisratkaisu on edennyt hyvin pitkälle muun muassa Näsijärven ja Roineen vedenoton
myötä. Myös Näsijärven ja Pyhäjärven veden laatu on ekologisen luokituksen mukaan hyvä. Tähän nähden
on olemassa selkeä tarve ja kaikki edellytykset sille, että todetaan vanhentuneet lupaehdot vahingollisiksi
joen vesiekologialle. On tarpeen määritellä Pinsiön harjun vedenoton luvan ehdot vastaamaan nykyisiä
lainsäädännön vaatimuksia siten, että jokihelmisimpukan elinvoimaisuus turvataan Pinsiön-Matalusjoella.
Tampereen vesi ottaa vettä keskimäärin 4000 m3/vrk ja pumppaa Pinsiönojan kautta Pinsiön-
Matalusjokeen 1000 m3/vrk. Ottolupa on 8000 m3/vrk. Pinsiön-Matalusjoen virtaamavaatimus Pinsiön
lähteestä lähdettä alempana olevalla mittapadolla on 2000 m3/vrk. Mikäli joen virtaamaa Pinsiön lähteestä
olennaisesti lisättäisiin kolmi- tai nelin kertaiseksi, sillä olisi välittömät vaikutukset Pinsiön-Matalusjoen
veden tilan ja vesiekologian paranemiseen.
Pirkanmaa Ely-keskus ja Jyväskylän yliopisto hallinnoivat kuusivuotista EU:n Life-rahoitusohjelmaan
kuuluvaa Life-Revives-hanketta. Hankkeessa joelle ja sen valuma-alueelle suunnitellaan kosteikkojen
rakentamista sekä laskupurojen ja ojien perkausta ja ennallistamista, suojavyöhykkeiden lisäämistä sekä
suodatusaltaiden rakentamista. Toteutuessaan niillä tulee olemaan merkittävä osavaikutus joen tilan sekä
raakun ja purotaimenen elinympäristön paranemiseen ja raakun lisääntymiskyvyn palauttamiseen. Mutta
toimenpiteet eivät ole riittäviä Pinsiön-Matalusjoen riittävän vesimäärän ja virtaaman turvaamiseksi. Life
Revives-hanke tukee tarvetta nykyisen pohjavedenottoluvan päivittämiseen. Se tukee myös Jyväskylän
yliopiston Life Revives-hankkeen työtä, jossa tavoitteena on raakkujen poikastuotannon palauttamien
Pinsiön-Matalusjokeen. Yliopiston Konneveden tutkimuslaitoksen koetiloissa tämä on jo onnistunut ja
elinvoimaiset raakun poikaset tullaan palauttamaan kotijokeensa.
Luonnon ja ympäristönsuojeluun liittyvät määräykset niin vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja
ympäristönsuojelun lainsäädännössä ovat muuttuneet täydellisesti ja edellyttävät vedenoton
ympäristövaikutusten arviointia ja siten luvan avaamista. Jokihelmisimpukka (Margarita margaritifera) on
luonnonsuojelulain 46§ mukaan erittäin uhanalainen ja se on myös erityisesti suojeltava laji
luonnonsuojelulain 47§ mukaan. Luonnonsuojelulain 78 §:n mukaan luontodirektiivi ja valtioneuvoston
asetus edellyttävät, että tiukkaan suojeltujen eläinlajien lisääntymispaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.
Myös raakun väli-isäntä purotaimen (Salmo trutta m. Fario) vaatii elinympäristöltään puhdasta ja
happirikasta lähdevettä.
Pinsiön-Matalusjoen valuma-alueella on raakkujen suojeluun perustettu Natura 2000 -verkostoon kuuluva
alue. Natura-alueen luontoarvoja ei saa heikentää ja raakkujen suotuisan suojelun taso tulee turvata.
Pohjavedenotto edellyttäisi Natura-selvityksen laatimista, jotta sen vaikutukset luontoarvoihin voitaisiin
arvioida. Nykyinen otto on luonnonsuojelulain 34§ vastainen koska toiminta heikentää Natura-alueen
luonnonarvoja. Lupa lienee myös Ylöjärven kaupungin ympäristönsuojelumääräysten vastainen liittyen
luonnonsuojelulain mukaisiin säädöksiin. Ympäristönsuojelumääräyksissä valuma-alueella tulisi
ympäristönäkökulmat huomioida erityisesti. Vedenoton vaikutuksista tulisi käynnistää lisäksi
ympäristövaikutusten arviointi perustuen lakiin ympäristövaikutusten arvioinnin 3 §:ään sekä vesilain 3.
luvun 4§:ään liitteeseen 10a.
Aikoinaan runsaana esiintyneestä jokihelmisimpukasta eli raakusta on Etelä-Suomessa jäljellä enää
seitsemän populaatiota. Näistä kolme sijoittuu Pirkanmaalle kolmen kunnan alueelle, Ruonanjokeen,
Pinsiön-Matalusjokeen ja Turkimusojaan. Etelä-Suomen noin 60 000 yksilön kannasta yli 90% on
Pirkanmaalla ja kannat ovat edelleen osin elinvoimaisia.
Pinsiön-Matalusjoessa on edelleen kohtalainen raakkukanta, mutta sen elinvoimaisuutta heikentää
voimakkaasti joen vähäinen vesimäärä ja virtaama. Ympäristöministeriön tilauksesta 2020 on valmistunut
tutkimusraportti Jokihelmisimpukan nykytilasta ja lajin suojelemiseksi tarvittavista toimista Suomessa.
Raportissa todetaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Pinsiön-Matalusjoen kärsivän Tampereen
kaupungin pohjavedenotosta Pinsiönharjusta. Tutkimuksen mukaan joen suojeluarvo on erittäin korkea.
Viitaten edellä esitettyihin lainsäädännön kohtiin ja perusteluihin katsomme, että Ely-keskuksen
kannanotto ja tulkinta 17.6. 2021 ei ota huomioon nykyisen vesilain vaatimuksia ja sivuuttaa
luonnonsuojelulain ja ympäristönsuojelulakien tuomat uudet vaatimukset sekä tapahtuneet voimakkaat
ympäristömuutokset ja luontokadon. Nähdäksemme Ely-keskusten toimintakenttään ja valvontavastuuseen
kuuluu myös vesilain osalta kokonaisuuden huomioonottaminen. Pirkanmaan Elyn tulkinta vastauksessaan
vesilain 3. luvun §21 2. kohdan tulkinnasta ei edellä esitetyin perustein perustu tosiasialliseen tietoon. Sitä
osoittaa mm. Ely-keskuksen tulkinta, että haitta jokihelmisimpukalle olisi todettu kymmeniä vuosia luvan
myöntämisen jälkeen. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä haitta raakkujen lisääntymiselle on tutkimuksissa
todettu jo hyvin pian pohjaveden oton alettua. Siitä on dokumenttejä jo 1980 luvun alusta (viittaus mm.
Helsingin yliopiston tutkijoiden Göran Bergmannin ja Ilmari Valovirran tutkimuksiin v 1980-1983).
Katsomme, että Ely-keskuksen tulee ryhtyä vesilain 14. luvun 2 § mukaisiin valvontaviranomaisen
toimenpiteisiin jokihelmisimpukan suojelun turvaamiseksi Pinsiön-Matalusjoessa. Katsomme, että erittäin
uhanalaisen raakkukannan suojeluvelvoite ylittää vesilain pohjavesiluville säädetyn korkean
muutoskynnyksen. Tähän viranomaisia pitäisi velvoittaa myös Suomen kansainväliset sitoumukset, EU:n
biodiversiteettiohjema, Natura 2000 -ohjelma ja YK:n Montrealin sopimus luontokadon torjumiseksi
vuoteen 2030 mennessä.
Tampereella 15. 11. 2023
Suomen luonnonsuojeluliiton
Pirkanmaan piiri
Antti Virnes Sari Hämäläinen
puheenjohtaja järjestösihteeri
Ylöjärven yhdistys ry.
Hannu Raittinen Halla Savisaari
puheenjohtaja sihteeri
Nokian yhdistys ry.
Marko Jaakkola Keijo Rantanen
puheenjohtaja sihteeri
Kyrön luonto ry.
Heidi Honkamäki Anne Rantala
puheenjohtaja sihteeri
Tiedoksi:
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Tampereen vesi oy
Lisätietoja:
Hannu Raittinen
Puh 0500485244