Vastine: Metsäammattilaiset eivät näe metsää puilta

Julkaistu Ylöjärven Uutisissa 4.3.2025

Teimme joulukuussa 2024 kuntalaisaloitteen kaupungin metsien käsittelystä. Metsänhoitoyhdistys kirjaili vastineen esityksellemme. He toivoivat meiltä ”kokonaisvaltaisempaa” lähestymistapaa. Me olisimme puolestamme toivoneet MHY:ltä tuoreempaa ja rakentavampaa vastinetta. Heidän vastineensa kantaa samaa sanomaa, joka tuli tutuksi jo viime vuosituhannen puolella. Perustelemme kantamme.

MHY:n mukaan meidän ei tulisi esittää tiettyä prosenttiosuutta – tässä tapauksessa 30 – suojeltavaksi. Sen sijaan tulisi keskittyä monimuotoisuudeltaan rikkaimpiin elinympäristöihin. He mainitsevat esimerkkeinä lehdot ja paahderinteet. MHY:n tiedossa on varmasti se, ettei kaupungin metsissä ole ainuttakaan lehtoa, eikä paahderinteitäkään lukuunottamatta Teivaalanharjun Horhanrinnettä ja tienvarsipenkereitä. Suomen lehdot ovat pääosin peltoina.

Jatkuvaan kasvatukseen viitatessaan MHY esittää, että se ”ei kuitenkaan tutkimustiedon valossa ole monimuotoisuuden kannalta yksiselitteisesti jaksollista kasvatusta parempi”. Mitään viitettä mainittuun tutkimukseen he eivät esittäneet. Olemme onnekkaita, lähipiirissämme on useita metsäalan tutkijoita. Kukaan heistä ei ole tuollaisesta tutkimustuloksesta kuullut!

Kiistämätön tosiasia on se, että avohakkuun myötä metsän luontaisen kehityksen prosessit katkeavat. Sertifioinnin määrittelemät 10 jättöpuuta hehtaarilla eivät pelasta metsän sukkessiota. Jättöpuiden tehtävä on lähinnä tyynnytellä metsänomistajan omaatuntoa.

Metsätaloutemme ydinongelma onkin se, että metsäammattilaisemme eivät ole enää pitkään aikaan nähneet metsää puilta, kirjaimellisesti. Puuston tilavuuden jatkuva kasvu koetaan synonyymina kestävälle metsätaloudelle. Samaan aikaan kuitenkin metsäelinympäristöissä elävien lajien määrä vähenee. Meiltä ja muualta on paljon tutkittua tietoa siitä, että jatkuvat avohakkuut ovat metsälajiston hupenemisen taustalla (Raimo Virkkala, SYKE, 2020: Hömö- ja töyhtötiaisen vähenemisen syistä)

Tutkimus on myös osoittanut, että luontokadon hidastamisessa suuret suojelualueet ovat merkittävän tärkeitä (Leena Hintsanen, LUKE, 2024: Suurten suojelualueiden merkitys). Suojelualueista puhuttaessa suuri on kaunista. 

Kuntalaisaloitteemme tavoitteet löytyvät dokumentin ensimmäisestä kappaleesta. Luontokato kasvaa metsissämme jatkuvalla vauhdilla. Vuonna 2019 uhanalaisten metsälajien lukumäärä oli 833. Metsien hakkuita suunnittelevien olisi hyvä palauttaa mieliin varovaisuusperiaatteen merkitys. Varovaisuusperiaate kuuluu kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteisiin. Vapaalla suomenkielellä se tarkoittaa, ettei pidä tehdä toimenpiteitä, joiden seurauksista ei voi olla varma. Meillä luokitelluista metsäluontotyypeistä 76% on uhanalaisia. Olisiko tullut aika, että metsätalouden organisaatiot alkaisivat oikeasti huomioida tutkimustiedon toimenpiteissään?